Abophil Postimerkkilehti

ISSN 2737-0321

1.1.–31.8.2021

Turun Postimerkkikerhon äänenkannattaja Abophil Postimerkkilehti on jatkuvasti päivitettävä verkkojulkaisu

Lyhyet kirjoitukset 1.1.–31.8.2021    Hakemisto    Abophilin arkisto    Ohje kirjoitusten jakamiseen somessa    Yhteys- ja muut tiedot

19.5.2021
Joitakin huomioitani Filatelistiliiton liittokokouksesta

4.5.2021
Myöhäinen Turun matalan suorakaideleiman käyttö

Martti Vihanto

Ensimmäiset Turussa käytetyt postileimat olivat yksirivinen leima, matala suorakaideleima ja korkea suorakaideleima. Näiden jälkeen tullutta tyyppiä, isoa rengasleimaa ei Turussa ollut.
    Turun Postimerkkikerhon julkaiseman kirjan Turun postin historiaa ja postileimoja (2004) mukaan leimoja on ollut käytössä seuraavasti. Mukana ovat myös havainnot, jotka on julkaistu Abophilissa 5/2007. Leimakirjan numerointi on Rolf Gummessonin, Mikko Ossan ja Karl-Erik Stenbergin kirjasta Suomen vanhimmat paikkakuntaleimat (Postimerkkiliike Lauri Peltonen 1974).
T1 (eri tyyppejä) 1812–1847
T2 6.4.1847–1854
T3 2.1.1854–1859



    Abophilissa 5/2007 mainitaan T2-leimasta havainto 17.1.1853. Ari Hämäläinen lähetti kerhon kotisivujen käyttöön havainnon 10 kopeekan ehiökuoresta, joka on leimattu 2.5.1853. Sen kääntöpuolella on lakkasinetti.
    Lisäyksiä ja korjauksia Turun leimakirjaan julkaistaan omalla verkkosivullaan. Havaintoja voi lähettää Abophilin toimitukseen.

4.5.2021
Turun Postimerkkikerho aloitti etäkokoukset

Martti Vihanto

Turun Postimerkkikerhon ensimmäinen Microsoft Teams -kokous maanantaina 3.5. onnistui hyvin. Kokouksen alkaessa osallistujia oli 18 ja enimmillään muutama enemmän. Mika Vaihekoski piti illan esitelmän, jonka aiheena oli omien Leuchtturm-sivujen suunnittelu Word-ohjelmalla.
    Tampereen Filatelistiseura oli Suomessa ensimmäinen postimerkkikerho, joka alkoi järjestää etäkokouksia 1.4. alkaen viime vuonna. Mikko Kylliäinen kirjoittaa ensimmäisestä kokouksesta Filatelistissa 3/2020, joka on luettavissa liiton jäsensivuilla. Sadan osallistujan raja saavutettiin ensimmäisen kerran Suomen Filatelistiseuran etäkokouksessa 26.4. tänä vuonna.
    Etä- ja lähikokouksiin osallistuu osittain eri henkilöitä. Syynä on esimerkiksi se, että jotkut ovat tilapäisesti tai pysyvästi toisella paikkakunnalla ja voivat osallistua vain nettiyhteyden kautta. Vanhemmalla iällä tahtoo usein tulla liikuntarajoitteita, ja asioiden hoitaminen netin kautta sopii silloin erityisen hyvin.
    Netti edellyttää laitteita ja taitoja niiden käyttöön. Teams on osallistujan näkökulmasta yksinkertainen ohjelma ja lisäksi ilmainen. Netissä on kädestä pitäen opettavia ohjevideoita, lapsilta ja lastenlapsilta voi kysyä neuvoa (kenellä niitä on), maksullisista helpdesk-tukipalveluista saa apua, ja kerhossa jäsenet jelppaavat toisiaan. Harjoittelua kyllä tarvitaan.
    Olen ollut mukana useiden kerhojen etäkokouksissa, ja kokemukseni ovat olleet varsin myönteisiä. Esitelmistä saa paljon enemmän irti, kun esitelmöijän ääni kuuluu hyvin ja kuvat näkyvät selvästi. Samalla voi tehdä muistiinpanoja ja vaikkapa pitää omaa kokoelmaa vieressä. Kysymyksiä ja kommentteja rohjetaan esittää isossakin joukossa ja keskustelua pääsee syntymään.
    Etäkokouksissa jäsenten on helpompi kertoa myös omista havainnoistaan, kun voi samalla jakaa kuvia. Huutokauppojakin voidaan järjestää, mutta ne ovat meklareille työläitä, kun kohteet pitää kuvata ja voitetut kohteet postittaa.
    Kerhoissa on varmaankin alkanut herätä ajatuksia siitä, että virtuaalisia tapahtumia tarvitaan senkin jälkeen kun korona ei enää estä fyysistä kokoontumista. Keräilijöiden tai keräilyä harkitsevien joukossa on ihmisiä, jotka eivät edes ajattele menevänsä lähikokouksiin. Heidätkin olisi saatava mukaan.
    Joskus sanotaan, että nuorisolle mikään sellainen ei ole olemassa, mitä ei ole netissä. Postimerkkeilyn edistäminen edellyttää tänä päivänä näkyvyyttä netissä, ja kokonaan uusia toimintatapoja on etsittävä. Tästä on jo runsaasti esimerkkejä.
    Kerhon kotisivujen linkkikokoelmasta saa käsitystä, millaista Suomen filateliaan liittyvää aineistoa löytyy netistä. Esimerkiksi uusin Norma-postimerkkiluettelo on luettavissa maksutta julkaisijan Käpylän Merkki Oy:n sivuilla. Viime vuoden ainoan kansallisen postimerkkinäyttelyn SFEx2020 kokoelmista suurin osa oli nähtävissä myös netissä, ja monet ovat edelleen liiton jäsensivuilla. Postimerkkihuutokaupat näyttävät siirtyvän kasvavassa määrin nettiin ilman painettua huutokauppaluetteloa.
    Kerhon kotisivujen blogissa kirjoitin viime vuonna Facebookin mahdollisuuksista postimerkkeilyn edistämisessä. Instagramissa on suuri määrä kuvia postimerkeistä. YouTube-kanavista voidaan mainita Exploring Stamps, jonka katsotuimmalla videolla on yli 0,2 miljoonaa katselukertaa.
    Filatelistissa 1/2021 oli kirjoitukseni virtuaalifilateliasta, joka on luettavissa verkkosivuillani https://marttivihanto.fi. Alla on kuva eteishallista kolmipäiväisessä virtuaalisessa Stampex International -postimerkkitapahtumassa, jonka The Philatelic Traders’ Society järjesti maaliskuussa.



    Kiinnostusta herättävät kerhojen ja muiden nettisivut ovat filateliassa nykyaikana tärkeitä. Filatelistissa 3/2021 kerrotaan uudesta tunnustusmitalista, jonka Euroopan filatelistiliittojen federaatio FEPA myöntää marraskuussa parhaalle filateeliselle sivustolle. Se ongelma netissä on, että sisällöt voivat varoittamatta hävitä taivaan tuuliin päinvastoin kuin esimerkiksi Suomen Postimerkkilehden 1920-luvun vuosikerrat, jotka toisaalta nekin ovat luettavissa netissä.
    Digitalisaatio etenee huimaa vauhtia, ja olisi ihmeiden kumma, jos se ei näkyisi myös postimerkkeilyssä. Paljon on työtä edessä ja uusien asioiden opettelua. Sitähän postimerkkeily itsessäänkin on ja etenkin näyttelykokoelmien rakentaminen.

3.5.2021
Kutsu vuosikokoukseen 17.5.2021

23.4.2021
Saksalainen kenttäpostikortti vuodelta 1943

Martti Vihanto

Tampereen Filatelistiseuran etäkokouksissa jäsenillä on tapana esittää havaintojaan, huomioita ja kysymyksiä. Tietokoneen näytöllä tämä onnistuu hyvin ja kaikki näkevät, mistä on puhe.
    Huhtikuun toisessa kokouksessa seuran puheenjohtaja Juha Valtonen kertoi uudesta kokoelma-aiheestaan ja pyysi lähettämään siihen liittyviä kuvia. Sähköisen aineiston kerääminen on hyvä tapa perehtyä asiaan ennen kuin lähtee laajemmin hankkimaan oikeaa aineistoa.
    Olen viimeisen vuoden aikana käynyt läpi postilähetysvarastojani niin kuin varmaan moni muukin. Arvasin heti lähtiessä, ettei sieltä löydy mitään erikoista, mutta lähetin kumminkin kuvia.
    Saksalainen kenttäposti on minulle täysin tuntematon alue, ja alla oleva postikortti näytti jotenkin kiinnostavalta. Kortin kääntöpuoli on kirjoitettu täyteen käsialalla, josta en osaa päätellä edes kieltä. Kysyin Valtoselta, voisiko hän kirjoittaa kortista ”viiden lauseen jutun” Abophiliin. Kortin tulkinnasta tuli vähän pidempi ja se on luettavissa alempana.
    Postihistoriaan jää helposti koukkuun, ja tällaisista kirjoituksista homma saattaa minullakin karata käsistä. Melkoinen opiskelu on vielä edessä.




23.4.2021
Juha Valtonen

Kortti on kulkenut vuonna 1943 suuntana ”rintamalta kotiin”, miehitetyn Puolan Krakovasta Saksaan Fürstenwaldeen.
    Varsinaiselta sotatoimialueelta korttia ei ole lähetetty, vaan rintaman takana toimivilta huoltojoukoilta, kuljetusrykmentti 616:n esikunnasta. Se on osoitettu armeijan virastossa toimineelle henkilölle.
    Jotta lähetys olisi maksuvapaa, siihen tuli merkitä ”Feldpost” ja lisäksi varustaa se joukko-osaston leimalla, joka ilmaisee tässä osaston peiteluvun 10368. Leimassa lukee Dienststelle Feldpostnummer.
    Yleensä lähetykset varustettiin lisäksi kenttäpostin päivämääräleimalla, jossa tekstinä oli Feldpost. Toisinaan käytettiin kuitenkin saksalaisia tai miehitettyjen alueiden paikkakuntaleimoja, joista paikkakunnan nimi oli poistettu ja saatu näin aikaiseksi puolimykkä leima, kuten tässä kohteessa.
    Saksalaisten sotilaiden kenttäpostia sensuroitiin vain pistokokeenomaisesti. Tätäkään lähetystä ei ole sensuroitu.
    Saksan kenttäpostin peiteluvut löytää avattuna netistä esimerkiksi Axis history -sivustolta. Valitettavasti tiedot eivät ole täydellisiä. Esimerkiksi peiteluvusta 10368 on tietoja vain vuosilta 1940–42.
    Saksalaisten kirjoittamien kenttäpostilähetysten tekstin lukeminen on usein vaikeaa. Siellä oli käytössä vanha kaunokirjoituksen muoto, jossa kirjaimet ovat hyvin erilaisia kuin tuon ajan suomalaisessa kaunokirjoituksessa.
    Saksalainen kaunokirjoitus on tuttua lähinnä suomalaisille historiantutkijoille, koska saksalaista kirjasinmallia on käytetty myös Suomessa menneinä vuosisatoina. Jos haluaa yrittää lukea tätä tekstiä, voi malliksi katsoa kortin osoitekentässä paksun vaakaviivan yläpuolelle kirjoitetun sanan, joka on Fürstenwalde.

20.4.2021
Kolerakirjeitä Ahvenanmaan maakunnanarkistossa

Martti Vihanto

Ålandstidningen kertoo 11.4. Ahvenanmaan maakunnanarkistossa olevista kolerakirjeistä otsikolla Visas upp för första gången: 200 år gamla pandemibrev (maksullinen). Artikkelin on kirjoittanut Linda Blix ja haastateltavana on arkiston johtaja Åke Söderlund. Kirjeet ovat tammi- ja helmikuulta 1832, Ahvenanmaan kruununvoudille osoitettuja ja Turun maaherran lähettämiä.
    Kolera tuli Suomeen vuonna 1831 itärajalta ensin Viipuriin ja sieltä muualle maahan. Taudin leviämistä postin mukana koetettiin estää kirjeiden savustamisella. Jotta kaasu olisi päässyt kulkeutumaan kirjeiden sisälle, ne oli ensin rei’itettävä. Kirjeitä myös pestiin. Jälkeenpäin on opittu tietämään, että toimenpiteet olivat tarkoitukseen tehottomia.
    Koleraepidemian aikaisista kirjeiden puhdistustoimista kirjoittaa myös Mikko Nykänen Postimuseon blogissa. Kirjoituksessa on kuva rei’ityslaitteesta, joka oli käytössä Ruotsin Hampurin postikonttorissa vuonna 1831. Alla on Hämeenlinnasta Tammisaareen samana vuonna lähetetty vapaakirje. Se on kuvattu kirjoituksessa myös avattuna ja läpivalaistuna, jolloin pienet reiät näkyvät selvästi.



    Mikko Ossa esittelee Abophilissa 5/1972 kuukauden kohteena elokuussa 1831 Ruotsinsalmelta Ruotsiin postitetun kolerakirjeen. Hänen havaintojensa mukaan vuoden 1831 kolera-ajan rei’itetyt postilähetykset ovat erittäin harvinaisia. Kirjeen tekee erityisen kiintoisaksi Ruotsinsalmen harvinainen yksirivinen leima. Kirje on kuvattu Kotkan Postimerkkikerhon sivuilla.
    Ossa kirjoittaa kolerakirjeistä myös Keräilyuutisissa 2/2006 ja mainitsee Porvoon suurikokoiset reiät. Kirjoituksessa on kuva Turusta lähetetystä ja tammikuussa 1832 Helsinkiin saapuneesta toisen painoluokan kirjeestä, jolla on Turun yksirivinen leima. OvalPoint-tietokannassa on kaksi muuta vuoden 1831 kolerakirjettä.
    Donnar A. Dromberg esittelee Philatelia Fennicassa 11/1972 kolerakirjeitä eri maista ja eri ajoilta. Joissakin on käsittelyn aiheuttamia tahroja. Sakari Turunen kertoo Abophilissa 3/1995 Madeiralta vuonna 1857 lähetetystä kolerakirjeestä.
    Rainer Icén kirjoittaa Filatelistissa 3/2020 kirjepostista, jota on vuosisatojen kuluessa desinfioitu rutto-, kolera- ja muiden epidemioiden aikana. Uusin kuvattu on yhdysvaltalainen kirje, joka on säteilytetty pernaruton varalta vuonna 2001. Lehti on luettavissa Suomen Filatelistiliiton jäsensivuilla.
    Alussa mainitun Ålandstidningenin artikkelissa kerrotaan myös postinkulusta Ahvenanmaalta edelleen Ruotsiin koleraepidemian aikana. Jossain vaiheessa postitalonpojat eivät saaneet Grisslehamnissa nousta maihin, ja postisäkit oli heitettävä mereen, mistä toinen osapuoli veti ne sitten käsittelyyn.
    Lopuksi voidaan mainita Turun kolerahautausmaa, jonka alueella on vielä jäljellä muutamia hautamuistomerkkejä vuodelta 1831. Paikan kartalta näyttää Google Maps hakusanalla kolerahautausmaa.

18.4.2021
Porto-merkintä Turun FRANCO-leiman päällä

Martti Vihanto

Franko-leimoja ja -kynämerkintöjä käytettiin aikoinaan ennen Maailman postiliittoa osoittamaan, että postimaksu on maksettu. Porto puolestaan tarkoitti, että postimaksua ei ole maksettu. Tuohon aikaan oli luvallista ja tavallista, että lähettäjä jätti postimaksun maksamatta. Ylimääräistä lunastusmaksua ei vastaanottajalle tullut.
    Turun Postimerkkikerhon julkaiseman kirjan Turun postin historiaa ja postileimoja (2004) mukaan franko-leimoja on ollut Turussa käytössä seuraavasti, numerointi on leimakirjan mukaan.
15.01 FRANCO soikeassa kehyksessä, tyyppi 1 (suuri): tiedossa oleva käyttöaika 1847–66
15.01 FRANCO soikeassa kehyksessä, tyyppi 2 (pieni): 1866–69
15.02 FRANKO: 1874
15.03 FRANCO GRÄNSEN: 1848–62



    Hannu Elo lähetti kerhon kotisivujen käyttöön havainnon postilähetyksestä, jossa on kaksi 15.01-leimaa ja kummankin päälle käsin kirjoitettuna ”porto”. Kirje on osoitettu Vaasaan, ja siinä on Turun yksirenkainen leima 4.10.1870 sekä tuloleima seuraavalta päivältä.
    Kirjeeseen on kirjoitettu käsin porto ja näyttää, että merkinnän on tehnyt lähettäjä. Tarkoitus siis on ollut, että vastaanottaja maksaa postimaksun, joka oli 40 penniä ja merkitty näkyviin. Kirjeelle on kuitenkin lyöty erehdyksessä tai muusta syystä franco-leima, ja tämä on korjattu kirjoittamalla päälle porto. Kirjekartan numero on samalla vaihdettu 20:stä 3:een. Kirjeen tekee erikoiseksi myös se, että leimoja on kaksi.
    Lisäyksiä ja korjauksia Turun leimakirjaan julkaistaan omalla verkkosivullaan. Havaintoja voi lähettää Abophilin toimitukseen.

14.4.2021
Postin linja-autoliikenne alkoi 100 vuotta sitten

Martti Vihanto

Suomalaisen autopostin historia sai alkunsa vuonna 1911, jolloin posti hankki ensimmäiset autot. Kahta saksalaisvalmisteista Adler-merkkistä autoa käytettiin Helsingissä kirjelaatikoiden tyhjentämisessä.
    Toinen autoista on nähtävillä Postimuseossa Tampereella. Se on kuvattuna Trafiikki-museoiden blogissa, jossa Olli Nordling kertoo alkuaikojen postiautoista ja niiden kuljettajista.
    Posti alkoi harjoittaa säännöllistä linjaliikennettä autoilla vuonna 1921 eli sata vuotta sitten. Jo tätä ennen yksityiset olivat kuljettaneet postia alihankintana omilla autoillaan. Ensimmäinen reitti avattiin toukokuussa Rovaniemeltä Sodankylään ja sieltä heinäkuussa edelleen Ivaloon, ja toinen reitti avattiin joulukuussa Turusta Mynämäkeen.
    Ahto-Kustaa Korkeakangas kertoo autopostin vaiheista kirjassaan Kuljetus on kulttuuria. Postilinja-autoliikennettä 70 vuotta (Postilinjat, Postimuseo 1991). Tiet olivat alkuun huonokuntoisia ja kuoppaisia, sillat eivät aina tahtoneet kestää täyteen lastattujen postiautojen painoa, ja moottorit olivat kovilla jyrkissä mäenrinteissä. Talvella auraamattomat tiet saattoivat estää ajamisen kokonaan. Vesistöjen ylittäminen pienillä losseilla oli vaivalloista, ja kelirikkoaikana tiet muuttuivat liejuksi.
    Ensimmäiset postiautot saattoivat olla tavallisia kuorma-autoja, joiden lavan yli oli viritetty pressu. Matkustajien ja rahdin kuljetus oli merkittävä osa linjaliikennettä ja taloudellisesti ehkä täysin välttämätön. Korkeakangas kertoo, että matkassa saattoi olla mukana sikoja ja muita eläimiä. Alla on Benz-merkkinen postiauto Ivalojoen lossilla vuonna 1922 Postimuseon valokuvakokoelmista.



    Yle Areenan Elävässä arkistossa on postiautoista viisi noin 10 minuutin dokumenttifilmiä vuosilta 1961–72. Kerhon kotisivujen blogissa kirjoitin toissa vuonna Suomen Kuvalehden artikkeliin pohjautuen, miten posti nykyään kulkee Helsingistä Rovaniemen ja Sodankylän kautta Utsjoelle.
    Simo Grönroos kirjoittaa Suomen Postimerkkilehdessä 7/1935 leimasimista, joissa lukee Postiauto, ja joiden pituus on 24 millimetriä. Niitä toimitettiin Rovaniemen postikonttorille tämän pyynnöstä vuonna 1927 postiautoissa käytettäväksi. Kuvaa leimasta ei lehdessä ole. Leima saattaa olla erittäin harvinainen ja joka tapauksessa autopostikokoelmaan erinomainen kohde.
    Autopakettimerkkejä alettiin julkaista vuonna 1949. Jukka Sarkki kirjoittaa Abophilissa 4/2007 postiautolipuista, joita hän pitää eräänlaisina autopakettimerkkien edeltäjinä ja sijoittaa ne Suomi-kokoelmaan.
    Ensimmäinen autopostitoimisto perustettiin helmikuun 1. päivänä 1960 Turusta lähtevälle kiertolinjalle. Tässä liikkuvassa postitoimipaikassa oli tuona päivänä käytössä erikoisleima. Asiasta kerrotaan Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirjeissä 6–7/1960.
    Matti Sipari luetteloi autopostitoimistojen leimat Filatelistissa 8/2001. Autopostitoimistoja seurasivat postipalveluautot ja niiden leimat. Alla on osakuva kirjeestä, jolla on autopostilinjan 162 leima Imatran ja Pieksämäen välillä.



    Vuonna 1971 tuli kuluneeksi 50 vuotta postilinja-autoliikenteen aloittamisesta. Posti julkaisi ilmeisesti tämän johdosta marraskuussa 25 pennin käyttömerkin, joka esittää postilinja-autoa järvimaisemassa. Timo Lehtonen päättelee Filatelistissa 4/2012, että auto on jäähdytysveden täyttöaukon perusteella Vanaja-merkkinen.
    Jostain syystä merkki ilmestyi käyttösarjassa eikä juhlamerkkinä. Ensipäivänleimassa tosin on postilinja-autoliikenteeseen viittaava tunnus. Aiheeseen liittyvä erikoisleima oli käytössä 30.5.1971 Rovaniemellä ja samana vuonna viestillinen ketjuleima Suomen postileimojen käsikirjan mukaan 12 paikkakunnalla. Tuomas Piironen mainitsee Kuopion leimasta kolme tyyppiä ja lisäksi Kuopio 10:n leiman, josta ei ole kuitenkaan käytettävissä kuvaa.



    Linja-auton eturenkaassa vuoden 1971 merkissä lukee NL 70 kun oikein tarkkaan katsoo. Hannu Reunamäki kertoo Filatelistissa 4/2012 piilomerkinnän tarinan. Tamperelaisen autokoritehtaan Ajokki Oy:n eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Niilo Lomma täytti merkin ilmestymispäivänä 70 vuotta, ja merkin suunnittelijaa Paavo Huovista pyydettiin lisäämään tuo merkintä kuvaan. Ajokki valmisti paljon koreja postilinja-autoihin.

2.4.2021
Melkein samanlaiset: Kuningatar Blanka

Seppo Louhivuori

Albert Edelfeltin tunnettu öljyvärimaalaus Kuningatar Blanka on vuodelta 1877. Siinä Ruotsin, Norjan ja Skånen kuningatar Blanka Namurilainen (1318–1363) laulaa pojalleen Haakonille. Maalaus perustuu Zacharias Topeliuksen satuun Blankan ratsastaja kirjassa Lukemisia lapsille. Se kuuluu Ateneumin kokoelmiin.

    Palosaaren Walokuvaamon valokuvakortin innoittajana on mielestäni selvästi ollut Edelfeltin taulu. Kortti ei ole kulkenut, eikä taustalla ole muita tietoja. Maksimikortissa on Helsingin 1.3.1995 ensipäivänleima. Kortti ei ole kulkenut. Taustalla lukee Ateneum, Helsinki, Foto: Matti Tirri.
    Edelfeltin taulusta on painettu lukuisia mustavalkoisia ja värikortteja, joissa värit vaihtelevat hyvinkin paljon.

   

31.3.2021
Kirkkomerkkien palkintokilpailu

Moniko alla mainituista 13 kirkosta esiintyy suomalaisilla postimerkeillä? Vastaukseksi riittää yksi merkki kirkkoa kohti ja sen julkaisuvuosi.
    Parhaiten vastanneiden kesken arvotaan kaksi palkintoa: 10 kpl Turun Postimerkkikerhon teettämää omakuvapostimerkkiä ja kuvassa olevat omakuvapostimerkit. Lähetä vastaus 25.4. mennessä sähköpostiosoitteeseen abophil [at] turunpostimerkkikerho.fi (merkitse ”kilpailu” viestin otsikoksi) tai Abophilin toimituksen postiosoitteeseen. Kilpailun on laatinut Raili Alho.



1. rivi: Helsingin tuomiokirkko, Vuoksenniskan kirkko (Imatra), Kuopion tuomiokirkko ja Nurmijärven kirkko
2. rivi: Oulujoen kirkko, Varkauden pääkirkko, Uudenkaupungin kirkko, Turun tuomiokirkko ja Rovaniemen kirkko
3. rivi: Tyrvään Pyhän Olavin kirkko (Sastamala), Vaasan kirkko, Utsjoen kirkko ja Martinkirkko (Turku).

26.4.2021
Kilpailuun ei tullut vastauksia. Postimerkeillä esiintyvät esimerkiksi Helsingin tuomiokirkko vuonna 1932, Kuopion tuomiokirkko vuonna 1982 ja Turun tuomiokirkko vuonna 1929.

31.3.2021
Hellman-huutokauppa onnistui lopulta hyvin

Martti Vihanto

Hellman Huutokaupat järjesti maaliskuun julkisen huutokaupan kokonaan uudella tavalla. Aikaisemmin on ollut mahdollista tehdä netin kautta vain ennakkotarjouksia, ja salihuutokauppaan on voinut osallistua joko olemalla paikan päällä tai puhelimitse. Uudessa HellmanLIVE-järjestelmässä tarjouksia pääsee tekemään reaaliaikaisesti etäyhteyden avulla koko huutokaupan ajan.
    Huutokaupassa oli yli 3000 kohdetta, joissa oli postimerkkien lisäksi muuta keräilytavaraa aina Chanelin käsilaukuista alkaen. Uudessa järjestelmässä jokainen kohde kilpaillaan yksi kerrallaan niin, että tarjouksia tehdään samanaikaisesti sekä salissa että netissä. Tämän vuoksi huutokauppa jaettiin neljälle päivälle ja se venyi huomattavan pitkäksi.
    Etenkin kysytyissä kohteissa hinta tahtoo määräytyä vasta viime hetkillä. Uudessa huutokauppajärjestelmässä kaikki pääsevät mukaan loppuralliin.
    HellmanLIVE-järjestelmä otettiin käyttöön keskeneräisenä, ja tämä aiheutti osallistujille aluksi päänvaivaa. Sosiaalisessa mediassa ja muualla keräilijät neuvoivat toisiaan, ja vähitellen tuli parannuksia haku-, seuranta- ja muihin toimintoihin. Uskoisin, että huutokauppatalossa tehtiin pyöreitä päiviä, kun ohjelmointivirheitä korjattiin ja sivustoa kehitettiin.
    Tatu Untinen kirjoittaa tammikuussa ilmestyneessä Keräilyuutisissa 1/2021 Hellman-huutokauppojen saamasta asiakaspalautteesta ja palveluiden kehittämissuunnitelmista sen pohjalta. Hän toteaa, että ”mikään ei ole kerralla valmista ja erityisesti digiasiat tuntuvat olevan alkuun aina raakileita”. Sähköisen maailman ongelmista on minullakin runsaasti kokemusta muun muassa etäkokouksista ja langattomasta ovikellosta. Painettuja huutokauppaluetteloita ei toistaiseksi julkaista.



    Huutokaupan kokonaismyynti oli yli 0,7 miljoonaa euroa, mikä on Hellman-huutokauppojen korkein myyntitulos vuosiin. Tarjontaan oli saatu vanhoista pesistä paljon tavaraa, joka on ollut tutkimatta vuosikymmenien ajan. Eri puolilta olen kuullut, että postimerkkien hintataso huutokaupassa oli korkea ja filateeliset markkinat ovat tämän perusteella vireät. Yhden kohteen onnistuin sentään voittamaan.
    Huutokaupan korkein hinta 8900 euroa maksettiin 8 pennin isohampaisesta harvinaisella V-lävisteellä. Hinta sisältää huutorahan. Kuva merkistä on Abophilin uutisissa. Ylempänä on kuva vuoden 1936 Punaisen Ristin ensipäivänkuoresta, joka myytiin 2600 eurolla. LAPE-erikoisluettelossa hinta on 2500 euroa.
    Huutokaupasta kertovat myös Juhani Pietilä Abophilissa ja Mikael Collan malli1930.fi-blogissa.

19.3.2021
Tornio täyttää 400 vuotta

Martti Vihanto

Maailmassa on paljon kaupunkeja, joiden läpi virtaa joki. Tämän voisi sanoa myös niin päin, että kaupunki on rakentunut joen molemmin puolin. Turku ja Imatra ovat tällaisia kaupunkeja.
    Tarinan mukaan ulkopaikkakuntalainen kysyy turkulaiselta, asuuko tämä Turussa vai Åbossa, ja vastaus on toispual jokke. Tämän niminen asukasyhdistyskin toimii Turussa. Olen itse asunut aina tälpual jokke ja Turun Postimerkkikerho kokoontuu samalla puolella, kunhan koronasta päästään eroon. Föri liikennöi kahden puolen väliä.
    Tornio on sikäli samanlainen jokikaupunki kuin Turku ja Imatra, että joki kulkee kaupungin halki. Erikoiseksi Tornion tekee se, että heti vieressä Ruotsin puolella rajaa on toinen kaupunki Haaparanta.
    Kaksoiskaupungit ovat olleet paljon esillä koronaepidemian aikana. Normaalioloissa asukkaat eivät välttämättä kiinnitä paljon huomiota, kumman valtion alueella liikkuvat töissä, kaupoissa ja muilla asioilla. Ruotsin siirtyminen oikeanpuoleiseen liikenteeseen syyskuussa 1967 helpotti päivittäisiä toimia.

Ylemmässä postikortissa näkyy etualalla Haaparannan kaupunginhotelli ja Tornionjoen toisella puolella oikealla Alatornion kirkko. Alempi kortti on kaksoiskaupunkien rajalta. Kortit on leimattu Haaparannassa 29.7.1977 ja 4.8.1964, ja niiden kääntöpuolella on muun muassa tekstit Harry Nilsson, Boden ja Sven Hörnell, Riksgränsen. Seppo Louhivuoren kokoelmasta.

    Tornion postileimat muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden postihistoria- ja kotiseutukeräilijälle. Kaarlo Hirvikoski kirjoittaa Karhunhampaassa 2/1981 Tornion ensimmäisestä tunnetusta postileimasta, joka on yksirivinen kyrillinen. Kirjassa Suomen postipysäkit ja niiden leimat. Osa 1 Lapinlääni (Stamp-Finns 1979) hän luetteloi postipysäkkileimat.
    Tornion leirintäleimoja on ollut käytössä kahta lajia, ja niiden käyttöajat lienevät 1964 ja 1965–2002. Tornion postihistorian erikoisuuksiin kuuluu vuosina 1917–18 käytössä ollut posti-ilmarata joen yli. Jukka-Pekka Pietiäinen kirjoittaa Suomen postin historiassa (Posti- ja telelaitos 1988), että sillä ehdittiin kuljettaa yli neljä miljoonaa sotavanki- ja muuta pakettia.
    Tornion kaupungin perustamisesta tulee toukokuussa kuluneeksi 400 vuotta. Juhlavuotta vietetään monella tavalla, ja tapahtumista kerrotaan kaupungin sivuilla.

Tornion 350-vuotisjuhlapostimerkissä vuodelta 1971 on Tornion kirkko. Ruotsin postimerkissä vuodelta 2019 on sata vuotta aikaisemmin käyttöönotettu Haaparannan rautatieasemarakennus. Kirjoittajan kokoelmasta.

17.3.2021
Kokemuksia HellmanLIVE-huutokaupasta

5.3.2021
Ulkomaan korttimerkin piti olla punainen

Martti Vihanto

Postimerkin julkaisemiseen on olemassa aina jokin syy tai motiivi. Myös merkin kuva-aiheeseen, hammasteeseen ja muuhun on selityksensä, joka voi tosin olla vaikea selvittää jälkeenpäin. Merkki saatetaan julkaista vahingossa taikka jo julkaistu vetää pois myynnistä, mutta siihenkin on syynsä.
    Muistan aikoinaan ihmetelleeni, miksi mallin 1930 leijonamerkkien joistakin arvoista on julkaistu neljää ja viittäkin eri väriä. Maailman postiliiton määräykset ja suositukset ovat tähän yksi selitys. Niiden mukaan esimerkiksi ulkomaan korttitaksaa vastaavan postimerkin on pitänyt olla punainen.
    Tiedossani ei ole, miten sitovia UPUn värimääräykset olivat, tai miten tarkasti niitä noudatettiin eri jäsenmaissa. Stampboards-sivustolla käydään aiheesta keskustelua.
    Ulkomaan korttitaksa Pohjoismaiden ulkopuolelle nousi Suomessa vuosina 1930–53 yhdeksään otteeseen. Joka kerta ilmestyi uusi punainen postimerkki, joskus jo samana päivänä ja pisimmillään neljän kuukauden viiveellä. Taksatiedot perustuvat kirjaan Suomen postitaksat 1875–2001 (Postimuseo 2016), jossa on lisäksi selostettu muun muassa Saksan kanssa tehtyä erillistä postisopimusta.



Vuosina 1930–53 ulkomaan korttitaksa Pohjoismaiden ulkopuolelle nousi 1,20 markasta 15 markkaan eli noin 12-kertaiseksi. Yleinen hintataso nousi samana aikana Rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan noin 10-kertaiseksi ja raha menetti 90 prosenttia arvostaan. Inflaatio on 2000-luvulla ollut tähän verrattuna olematonta. Kirjoittajan kokoelmasta.

    Mallin 1930 punaisista leijonamerkeistä 3 markkaa on sikäli erityinen, että korttitaksa Pohjoismaiden ulkopuolelle oli voimassa vain kahden kuukauden ajan 1.7.–31.8.1945. Merkki ilmestyi 1.7. ja uusi punainen 6 markkaa hieman myöhässä lokakuun lopulla.
    Mikael Collan kirjoittaa malli1930.fi-blogissaan vuonna 2015, että merkistä tunnetaan vain yksi varsinaisen käyttötarkoituksen mukainen postite. Kortti on leimattu Helsingissä 26.7. ja osoitettu Englantiin. Harvinaisuus johtuu myös pintapostin lähettämisen rajoituksista.
    Kortti on kuvattu Abophilissa 7/1990 kuukauden kohteena. Juhani Pietilä kirjoittaa: ”Kohde on tuore löytö kauppiaan myyntipöydältä, joten vieläkin postilähetyslaatikoita kannattaa penkoa!!” Kortti on myös Hannu Kaupin kirjassa Yleismerkit 1930 (Suomen Filatelistiliitto 2012). Tämä mainitsee lisäksi kuvakorttien lähetyskiellon USA:han ja moneen Euroopan maahan.

1.3.2021
Päiköissä merkit eivät ole aina päikkäin

Martti Vihanto

Päikköpareista tulee suomalaiselle keräilijälle varmaan ensimmäisenä mieleen viiden ja kymmenen kopeekan soikiomerkit. Soikiopäiköt ovat harvinaisia, mutta sikäli aivan normaaleja, että merkit painettiin päikköasentoon toisiinsa nähden. Pystypari tavanomaisessa asennossa olisi päinvastoin suuri sensaatio. Painaminen tehtiin käsityönä.
    Köyhän miehen päiköksi kutsutaan joskus soikiomerkkiä, jonka yläreunassa näkyy hiukan toista merkkiä. Leo Linderin kirjassa Suomen soikiomerkit (Posti- ja lennätinhallitus 1956) on 5 kopeekan merkki ja puolikas toista kuvatekstillä ”1 1/2 soikiomerkkiä päikköparina”. Melkein päikköpari, voisi joku sanoa.
    Soikiopäikköjen suurin tunnettu ryhmä on 10 kopeekan käyttämätön päikkökuusilo. Sitä ei ole enää olemassa, sillä 1960-luvun lopulla kuusilosta erotettiin päikköpari. Mikko Ossa kirjoittaa asiasta Abophilissa 4/1969 ja pitää kuusilon rikkomista korvaamattomana karhunpalveluksena suomalaiselle filatelialle. Toisaalta hän toteaa: ”Suomessa ei liene tänä päivänä montakaan sellaista filatelistia, jotka pystyisivät kohteen hankintaan, tämä on valitettava totuus.”
    Päikkökuusilo on kuvattu Linderin kirjassa sekä vuoden 1988 Finlandia-vihkossa niin, että irrotettu päikköpari näkyy postimerkillä ja loput väliössä. Hammastus menee siinä kohtaa missä veitsi tai muu väline on tehnyt aikoinaan tehtävänsä. Kuusilo ja kaikki muut vihkon kohteet ovat olleet Agathon Fabergén kokoelmassa.



    Kuusilosta erotettu päikköpari on tarjolla huutokaupassa, jonka Postiljonen järjestää 26. maaliskuuta. Siinä tulee myyntiin Terttu Östermanin klassisen Suomen kultamitalikokoelma. Päikkönelilö on ollut ainakin Corinphilan huutokaupassa vuonna 1997 ja nousi siellä Filatelistin 10/1997 mukaan huutokaupan kalleimmaksi kohteeksi. Sekä pari että nelilö ovat OvalPoint-tietokannassa.
    Päikköparit eivät ole aina harvinaisia. Finlandia-näyttelyyn julkaistun Suomen postimerkin 100-vuotisjuhlamerkin päikköpari vuodelta 1956 on LAPE-erikoisluettelossa leimattuna itse asiassa euron halvempi kuin kaksi erillistä merkkiä yhteensä. Päikköparin merkeissä on sama postitorvivesileima mutta eri asennossa. Postimerkkivihkoissa päikköpareja on usein esimerkiksi Saksassa.
    Päikkö tulee sanasta päikkäin. Kielitoimiston sanakirjan esimerkeissä pojat makaavat lattialla päikkäin eli päät vastakkain tai yhdessä, ja tulot ja menot menevät päikkäin tasan. Sanakirjan mukaan päikköpari tai päikkö on postimerkkipari, jossa toinen merkki on toiseen nähden ylösalaisin. Merkitys on siis yleisempi ja koskee kaikenlaisia pysty- ja myös vaakapareja, joissa merkit ovat sivuttain. Saksan kielen Kehrdruck on siinä mielessä osuvampi, että se viittaa merkkien käännettyyn tai kääntyneeseen asentoon.



    Vuoden 1942 joulumerkistä yllä olevassa kuvassa tunnetaan myös päikköpareja ”jalat vastakkain”. Åke Berglund hinnoittelee kirjassaan Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys. Joulumerkit (Suomen Filatelistiliitto 1994) kummankin yhtä yleiseksi ja kuvan harvahampaisen niistä yleisemmäksi. Kesäaiheisen joulumerkin on suunnitellut Martta Wendelin.
    Turun Postimerkkikerho on julkaissut kolme kirjeensulkijamerkkiä, joista ensimmäinen on vuodelta 1938. Veikko Niskala kirjoittaa Abophilissa 2/1979, että merkin suunnitteli Veikko Toivonen, ja sitä painettiin Uuden Auran kirjapainossa noin 5000 kappaletta. Arkissa on 20 merkkiä, ja kunkin keskellä on viisi päikköparia. Merkkiä on kahta väriä.

27.2.2021
Sininen Paasikivi presidenttikokoelmassa

Martti Vihanto

Tein Turun Kevät -näyttelyyn vuonna 1990 kahden kehyksen kokoelman, jossa on ajatuksena kuvata itsenäisen Suomen poliittista historiaa erityisesti postilähetysten kautta. Taustana ovat esimerkiksi 1800-luvun jokanurkkaiset, joissa ei ole mitään Venäjään viittaavaa. Kolmasosa kokoelmasta käsittelee tasavallan presidenttejä Mannerheim mukaan luettuna.
    Aineistoa on tullut vuosien mittaan lisää ja ideoita sen jäsentämiseen. Postimerkit, leimat ja muu tarjoavat autenttista näkökulmaa historian vaiheisiin ja herättävät ehkä kiinnostusta muissakin kuin postimerkkeilijöissä. Filateelisia dokumentteja on lisäksi usein varsin edullisesti saatavilla.
    J. K. Paasikivi valittiin tasavallan presidentiksi Mannerheimin jälkeen maaliskuussa 1946. Seuraavan vuoden maaliskuussa ilmestyi harmaanvärinen Paasikiven juhlamerkki. Kuva-aihe toistuu sinisessä 80-vuotisjuhlamerkissä, joka ilmestyi 27. marraskuuta 1950. Kaivertaja on sama, mutta kaiverruspiirroksen tekijä on vaihtunut, ja tarkemmin katsoessa kuvat näyttävät aika erilaisilta. Inflaation takia kirjetaksa oli ehtinyt siinä välissä tuplaantua. Alla on merkistä laskos.



    Paasikivi mainitsee päiväkirjassaan vuoden 1947 postimerkin muttei vuoden 1950 merkkiä. Sen sijaan hän kirjoittaa 80-vuotispäivästään: ”Kyllä on minua nyt kehuttu – aivan että hävettää. Mutta se kuuluu tähän virkaan.” Päiväkirjat ovat luettavissa Paasikivi-Seuran tuottamalla J. K. Paasikivi -sivustolla.
    Korson Filatelistit perustettiin samana marraskuun päivänä. Perustamiskokous oli Suomen Postimerkkilehden 1/1951 mukaan Korson VPK:n talon kerhohuoneistossa Vantaalla. Kerho oli yksi viime elokuussa pidetyn SFEx2020-näyttelyn järjestäjistä.
    Kokoelmassani on syyskuussa 1977 käytetty Korson kerhon kirjelomake, jonka vasemmassa yläkulmassa on värikuva Paasikiven merkistä ja ensipäivänleimasta. Tiedossani ei ole, oliko perustamiskokouksen ajankohta tietoinen valinta vai yhteensattuma, jota sitten saattoi kivalla tavalla käyttää kirjeenvaihdossa.
    Vuoden 1950 Paasikivi-merkki on myös kahdella KOP:n Filatelistikerhon muistoarkilla. Aiheen valinta selittyy epäilemättä sillä, että Paasikivi toimi pitkään Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana.
    Paasikiven 100-vuotisjuhlamerkki ilmestyi 27.11.1970, ja sen ensipäivänleimaus oli Åbo Frimärkssamlareföreningin 75-vuotisnäyttelyssä avajaispäivänä. Paasikiven toinen puoliso Alli o.s. Valve on vuoden 1947 tuberkuloosisarjan sinisessä 12 markan merkissä.
    Leimoista voidaan mainita Ole ja elä -kuluttajamessujen erikoisleima 28.11.1992. Henri Seulanto luettelee kaikki yhdeksän presidenttileimaa (nrot 2742-50) Erikoisleimat – Suomi ja Ahvenanmaa -sivustollaan.
    Seppo Laaksosen kirjoitussarjassa Suomen Postimerkkilehdessä 2, 3 ja 4/2013 kuvataan kymmeniä Paasikivelle ja tämän perheenjäsenille lähetettyjä kirjeitä eri puolilta maailmaa.
    Heikki Virtanen esittää kahdeksan kehyksen avoimen filatelian kokoelmassaan The Presidents of Finland Suomen Filatelistiliiton jäsensivuilla runsaasti mielenkiintoista Paasikivi-aineistoa. Siihen sisältyy Pandan purukumikuva, jossa on vuoden 1950 sininen postimerkki. Jukka Vesterisen Purukumikirjan (2005) mukaan Pandan postimerkkisarja tuli myyntiin vuonna 1972 ja kuvia oli kaikkiaan 100.
    Postimaksukoneleimoista saattaisi löytyä lisää sopivia kohteita Paasikivi-kokoelmaan.

22.2.2021
Melkein samanlaiset: haavoittuneet enkelit

Seppo Louhivuori

Hugo Simbergin öljyvärimaalaus ”Haavoittunut enkeli” vuodelta 1903 on meille tuttu Ateneumin taidemuseon kokoelmasta ja Tampereen tuomiokirkon freskona. Se on myös aiheena vuoden 1999 Pro Filatelia -postimerkissä.

    Alempana on kaksi muunnelmaa Simbergin maalauksesta:
”Pelastavat enkelit”, korttitaiteilija Daga Ulvin postikortti, kustantaja Amusantti oy, 2016.
”Pidetään huolta”, Raha-automaattiyhdistyksen MiniMoi -mainoskortti n:o 2644, 2006.
    Keräilemisiin.

21.2.2021
Lento-onnettomuuskuori huippuhintaan

Juhani Pietilä

Itävaltalaisessa juuri päättyneessä huutokaupassa myytiin oheen kuvattu suomalainen lentopostilähetys. Se vahingoittui lentopostionnettomuudessa, mikä näkyy selvästi kuvassa. Kuori oli tiettävästi ainoa lennolla mukana ollut suomalainen kohde.
    Kuoresta syntyi kova kilpailu, ja vasarahinnaksi tuli lopulta 750 euroa. Siihen on vielä lisättävä huutokaupan perimä 22 prosentin huutoraha. Kovaa hintaa selittänee se, että onnettomuuspostia kerätään maailmanlaajuisesti. Kohde ei siis varmastikaan kiinnostanut vain Suomen lentopostin tai onnettomuuspostin keräilijöitä.
    Huutokaupan järjesti Auktionshaus H.D. Rauch, ja kuva on huutokauppahuoneen sivuilta.

16.2.2021
S. ja Suomen muut suojarei’itteet

Martti Vihanto

Suomessa on ollut käytössä 11 erilaista suojarei’itettä. Tämä on varsin pieni määrä verrattuna esimerkiksi Tanskaan ja erityisesti Englantiin. Kaikki Suomen suojarei’itteet ovat yksityisiä.
    Rei’itys voi olla postimerkillä periaatteessa kahdeksassa eri asennossa. Symmetrisissä rei’ityksissä asentoja on käytännössä mahdollista erottaa vähemmän. Tammikuussa ilmestyneen LAPE-erikoisluettelon mukaan variantteja tunnetaan likemmäs 70, eli kerättävää löytyy.
    Jukka Sarkki tarkastelee Abophilissa 5/1993 rei’itysten esiintymistä eri postimerkeillä ja jatkaa siinä Juhani Olamon ja Hannu Elon tutkimustyötä. Kirjoitus on luettavissa Abophilin arkistossa. Lisäyksiä ja korjauksia voi lähettää Abophilin toimitukseen, yhteystiedot ovat täällä.
    Ensimmäiset havainnot Suomen rei’itteistä ovat vuodelta 1892 ja viimeiset vuodelta 1940. Yleisimmät ovat ASEA sekä S., jota turkulainen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo käytti runsaan kymmenen vuoden ajan. Kumpaakin näistä tavataan kaikissa kahdeksassa asennossa, ja kumpaakin tavataan myös venäläisillä postimerkeillä. Kuvan merkit ovat mallia 1911.



    Suomen postimerkkien käsikirjassa kerrotaan, että Suomen postihallitus antoi määräyksen rei’itettyjen postimerkkien käytöstä vasta vuonna 1907. Kiertokirjeessä XI/1907 todetaan muun muassa, että postimerkin arvon ilmaisevia numeroita ei saa lävistää, ja että lähetyksiin on painettava lähettäjän nimi ja osoite.
    Erikoiskeräilijät etsivät kokoelmiinsa siirtymiä, kaksoisrei’ityksiä ja muita erikoisuuksia. Puutteellinen rei’ite saattaa syntyä rikki menneiden rei’itysneulojen vuoksi. Kokoelmassani on mallin 1911 pari, jolla on Sammon rei’itteet päikköasennossa ja peilikuvana toisiinsa nähden.
    Tanskalainen Jon Iversen esittelee kotisivuillaan kaikki Suomen suojarei’itteet, useimmat myös postilähetyksellä. Exponet-virtuaalinäyttelyssä on useita perfin-kokoelmia eri maista. The Perfin Society -sivustolle on koottu runsaasti nettilinkkejä.

14.2.2021
Exlibriksiä on myös filatelisteilla

Martti Vihanto

Exlibris eli kirjanomistajan merkki on tapana kiinnittää kirjan etukannen sisäpuolelle. Exlibriksiä kerätään niin kuin postimerkkejä esimerkiksi aiheen tai suunnittelijan mukaan. Niitä voi ottaa kokoelmaan joko irtonaisina tai "kokokohteina" osana kirjaa ja sen mahdollisia omistuskirjoituksia ja muita merkintöjä.
    Seppo Louhivuori kertoi, että postimerkkeihin liittyvät exlibrikset ovat olleet viime aikoina esillä alan lehdissä. Erkki Tuominen käsittelee Exlibrisuutisissa 2/2019 ja 3/2019 postin symboliikkaa suomalaisissa exlibriksissä. Yhtenä esimerkkinä on Kari Rahialan exlibris vuodelta 1975, jossa on pohjakuvana Saarismallin postimerkki. Suunnittelija on Timo Venhola. Lehteä julkaisee Suomen Exlibrisyhdistys ry.
    Turussa kokoontuva Exlibris Aboensis ry julkaisee lehteä Exlibris Aboensis. Sen numerossa 1/2021 Marita Lundström kirjoittaa filateliasta exlibris-aihekeräilyn teemana. Lehden numerossa 4/2020 on puolestaan kuva Juhani Olamon exlibriksestä.

   

    Yllä olevat kuvat julkaistaan mainittujen lehtien luvalla. Näihin voidaan vielä lisätä Abophilissa 3/1979 kuvattu Matti Siparin Viipuri-aiheinen exlibris, joka on myös Lundströmin kirjoituksessa, sekä kirjallisuuden puolelta Siparin Kokoelma Viipuri-aiheisia postikortteja vuosilta 1890-1944 (Kirja kerrallaan 2009).



    Exlibriksiä on muutamilla ulkomaiden postimerkeillä. Kuvassa on Brasilian kansalliskirjaston exlibris Brasilian merkillä (1999) ja Ex libris Mirja Jakimainen Viron pienoisarkin merkillä (2000). Erkki Tuominen kertoo Exlibrisuutisissa 4/2020 suomalaisista omakuvapostimerkeistä.

10.2.2021
Sibelius-monumentti Ranskan pääkaupunkimerkillä

Martti Vihanto

Kansallissäveltäjämme Jean Sibelius syntyi 8. päivänä joulukuuta vuonna 1865. Hänen kuolinvuotenaan 1957 perustettu Sibelius-seura ryhtyi valmistelemaan 100-vuotisjuhlavuotta hyvissä ajoissa ja julkisti vuonna 1961 kilpailun patsaan suunnittelemiseksi Helsinkiin. Monien vaiheiden ja mutkien jälkeen patsaan paljastustilaisuus oli syyskuussa 1967.
    Jälkeenpäin voi varmaan sanoa, että 1960-luvun suomalaiset eivät olleet oikein vielä valmiita abstraktiin kuvanveistotaiteeseen. Sibelius-monumentin tekijä Eila Hiltunen kirjoittaa Ihmisen ääni -kirjasarjassa (WSOY 1979): ”Pelättiin että moderniin taiteeseen perustuva ratkaisu olisi kansallinen skandaali. Haluttiin ehdottomasti istuva tai seisova Sibelius, joka sopisi eduskuntatalon edustalla olevien presidenttipatsaiden jonon jatkoksi.”



Eila Hiltusen kaksiosainen Sibelius-monumentti postikortilla, joka on leimattu Helsingissä 17.10.1983. Kuvan on ottanut Giovanni Tramboli. Seppo Louhivuoren kokoelmasta.

    Nykyään Sibelius-monumentti on Helsingin tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä. Hiltunen kirjoittaa vuoden 1979 kirjassa: ”Luulen Sibelius-monumentin loppujen lopuksi antaneen ihmisille juuri sitä mitä taiteilijana olen halunnutkin. Tämä tietoisuus on minulle jatkuva voiman ja innoituksen lähde.”
    Ranska on julkaissut vuodesta 2002 alkaen vuosittain nelimerkkistä pienoisarkkisarjaa Euroopan pääkaupungeista. Ensimmäisessä oli aiheena Rooma, ja Helsinki oli vuorossa vuonna 2019. Sibelius-monumentti on yhdessä merkissä. Pienoisarkki on kuvattuna esimerkiksi StampWorld.com-sivustolla.



Sibelius-monumentti on ainakin Lesothon (1988), Suomen (2002) ja Ranskan (2019) postimerkillä. Kirjoittajan kokoelmasta.

    Jean Sibelius on useilla suomalaisilla postimerkeillä ja ulkomailla ainakin Romaniassa (1965) ja Portugalissa (2015). Vuoden 1926 luonnoksesta kirjoitin viime vuonna kerhon kotisivujen blogissa. Klaus Juvas kirjoittaa Sibelius-aiheen keräilystä Filatelistissa 3/2013, joka on luettavissa Suomen Filatelistiliiton jäsensivuilla. Yle Areenassa on parin minuutin ohjelma, jossa kerrotaan Sibelius-monumentista ja sen ristiriitaisesta vastaanotosta.

7.2.2021
Siirtymiä uusilla suomalaisilla

Raili Alho lähetti havaintoja siirtymistä vuoden 2011 ystävänpäiväsarjan kolmella arvolla ja vuoden 2020 Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisun toisella arvolla. Kuvan "matomerkissä" pyrstö on tullut siirtyneen painannan takia kaksiväriseksi.
    Onko muilla vastaavanlaisia havaintoja?

5.2.2021
Uusi LAPE-erikoisluettelo – huomioita erityisesti ehiöiden hinnoittelusta

30.1.2021
Kirkkotaiteen palkintoristikko

Oikein vastanneiden kesken arvotaan kolme palkintoa, kukin 10 Turun Postimerkkikerhon teettämää omakuvapostimerkkiä. Vastaukseksi riittää pystyriville tuleva sana. Lähetä vastaus 21.2. mennessä osoitteeseen abophil [at] turunpostimerkkikerho.fi ja merkitse ”ristikko” viestin otsikoksi. Ristikon on laatinut Raili Alho.



23.2.2021
Ristikon ratkaisu: 1. enkeli, 2. kirkkoikkuna, 3. kattokruunu, 4. ikoni, 5. ornamentti, 6. seinämaalaus, 7. kynttiläkruunu, 8. alttaritaulu, 9. kynttiläpöytä, 10. puuveistos, 11. vaivaispoika ja 12. lasimaalaus. Vastauksia tuli kolme, jotka olivat kaikki oikein. Palkinnot lähetetään voittajille.

17.1.2021
Vuoden 1938 FIS-merkkien aiheita

Martti Vihanto

Salpausselän kisat ovat tänä vuonna 22.–24.1. Lahdessa. Kisat on järjestetty säännöllisesti vuodesta 1923 alkaen kolmea vuotta lukuun ottamatta.
    Vuosina 1935–37 oli käytössä oheisleima, ja vuodesta 1938 on ollut erikoisleima lähes joka kerta. Leimat on lueteltu ja kuvattu Lahden Postimerkkikerhon sivuilla kohdassa kisaleimaluettelo. Tänä vuonna erikoisleimaa ei ole, koska koronavirustilanteen vuoksi leimauspistettä ei ole mahdollista järjestää.
    Postimerkkejä kisojen johdosta on julkaistu vuosina 1938, 1958, 1977, 1989 ja 2001. Vuoden 1938 merkit suunnitteli Hans Björklind. Sarjan toinen arvo on kuvattuna muistoarkilla, jonka Lahden Postimerkkikerho julkaisi kansallisen Lapoex'84-näyttelyn johdosta. Painos on 5000 kappaletta

   
.
    Kuva-aihe FIS-sarjan viimeisessä arvossa perustuu kisojen viralliseen kilpailujulisteeseen. Ylempänä on kisojen aikana myynnissä ollut, niin ikään julisteeseen perustuva postikortti Seppo Louhivuoren kokoelmasta. Kortti on painettu Tilgmannin kivipainossa, ja siinä lukee "F.I.S. 1938 Hiihdon MM-kilpailut Lahdessa 24-28.2." Seppo Martiskainen kirjoittaa merkistä, julisteesta ja kortista Filatelistissa 4/2018, joka on luettavissa liiton jäsensivuilla.

14.1.2021
Postin Eerikinkadun myymälä suljettiin

Martti Vihanto

Postikonttori jäi historiaan. Näin otsikoi Turun Sanomat 9.1. uutisen Eerikinkadun myymälän sulkemisesta edellisenä päivänä. Uutisessa kerrotaan päätöksen syistä ja haastatellaan Juhani Pietilää Turun postin historiasta.
    Kuvituksessa on vanha postitalo, joka purettiin 1960-luvun alussa KOP-kolmion tieltä. Alla on kuva samasta rakennuksesta pihan puolelta Postimuseon kokoelmista, valokuvaajana A. Toivanen 1927-29.

7.1.2021
Baijerin musta ykkönen ja tammenlehti

Martti Vihanto

Baijerin ja samalla koko Saksan ensimmäiset postimerkit ilmestyivät 1.11.1849. Yhden kreuzerin merkkiä kutsutaan mustaksi ykköseksi (Schwarzer Einser), ja se on kuvattuna muun muassa Itä- ja Länsi-Saksan postimerkillä vuonna 1949.
    Saksan filatelian harvinaisuuksiin kuuluu Eichstättiin Baijeriin osoitettu kirje, jolla on Baijerin mustan ykkösen kuusilo. Kirje on päivätty 13.11.1850 ja siinä on myllynratasleima sekä Straubingin leima seuraavalta päivältä. Se löydettiin vuonna 1959 Eichstättin kaupungin arkistosta ja ostettiin Saksan postimuseoon, jonka verkkosivuilla on kuva kirjeestä sisältöineen sekä muuta selostusta.
    Eichstätt-Brief on Saksan postimerkin päivän postimerkillä vuonna 2009. Kolo merkin reunassa johtuu turvahammasteesta, ja merkkiparissa syntyy tammenlehden muotoinen kuvio. Tammi on saksaksi Eiche.



    Baijerin mustasta ykkösestä tunnetaan muitakin harvinaisuuksia. Abophilissa 4/1986 ja 6/1986 kerrotaan 12-ryhmästä, jossa yksi merkki on päikköasennossa. Kohde myytiin saman vuoden alkukesällä saksalaisessa huutokaupassa provisioineen noin 1,5 miljoonan Suomen markan hintaan.
    Baijeri oli kuningaskunta Saksan yhdistyessä 1870-luvun alussa. Baijeri liittyi Saksan valtakuntaan, mutta se säilytti laajemman itsenäisyyden kuin muut osavaltiot. Sillä oli muun muassa oma postilaitos, ja postimerkkejä julkaistiin vuoteen 1920 asti. Emil Minaar käsittelee Exponet-virtuaalinäyttelyssä viiden kehyksen kokoelmassaan Baijerin kaikkia postimerkkijulkaisuja.

2.1.2021
Postimerkkitulkki avaa salakielen

Kirjeen tai kortin lähettäjä voi käyttää postimerkkiä sanattomaan viestintään kiinnittämällä sen tiettyyn paikkaan ja asentoon lähetykselle. Vastaanottajalla pitää olla avain viestin tulkitsemiseen. Lue kirjoitus (PDF).

2.1.2021
Abophil muuttuu verkkojulkaisuksi