Abophil Postimerkkilehti

ISSN 2737-0321

1.9.–31.12.2022

Turun Postimerkkikerhon äänenkannattaja Abophil Postimerkkilehti on jatkuvasti päivitettävä verkkojulkaisu

1.1.–31.8.2021   1.9.–31.12.2021   1.1.–31.8.2022   Hakemisto   Abophilin arkisto   Ohje kirjoitusten jakamiseen somessa   Yhteys- ja muut tiedot

30.12.2022

Pekka Rannikko kertoo Turun Sanomien sivunmittaisessa haastattelussa 23. joulukuuta postimerkkeilystä, näyttelyfilateliasta ja näyttelymatkoista eri maihin. Viimeisimmän matkan kohteena oli Etelä-Afrikka ja kansainvälinen FIP-näyttely Cape Town 2022, jossa Rannikko sai Saarisen mallin kokoelmallaan suuren kultamitalin.
    Kirjoituksessa on kuvia muun muassa UPU-mallimerkeistä, sisällissodan sotavankipostista ja Ahvenanmaan sensuuripostista. Kuvassa alempana on kolmen merkkimallin sekapostite ulkomaille huhtikuulta 1918 sensuuriliuskalla. Kirjoitus on luettavissa Turun Sanomien maksullisessa digilehdessä. #55

22.12.2022

Itävallan posti on julkaissut vuodesta 2012 lähtien postimerkkisarjaa itävaltalaisista keksinnöistä. Sarjan seuraavan arvon aiheena on sähköauto, jonka Ferdinand Porsche kehitti vuonna 1899 Ludwig Lohnerin autotehtaassa. Pian tämän jälkeen hän kehitti maailman ensimmäisen hybridiauton.
    Postimerkki ilmestyy 27.1. ja sen painos on 360 000 kappaletta. Kuva on Itävallan postin sivuilta. Ferdinand Porsche on Itävallan postimerkillä myös vuonna 1975, jolloin hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta. #56

21.12.2022

Lunastukseen menevät postilähetykset ovat nykypäivänä harvinaisia ja etenkin postimerkeillä eikä käteisellä lunastetut. Mikael Collan kertoo malli1930-blogissaan tahattomasta vajaapostitteesta tarvekirjeessä, jonka lähettäjä on luullut plus-merkin sisältävän koko postimaksun.
    Lunastussumma on puuttuva postimaksu 2,10 € + lisämaksu 3 € = 5,10 €. Taksa kerrotaan kirjeiden käteishinnastossa Postin sivuilla. Collanilla oli postimerkkejä mukana, ja tuloksena on mielenkiintoinen modernin postihistorian kohde. #58

20.12.2022

Kuvapostikorttien keräily on Filatelistin uusimmassa numerossa 8/2022 tavanomaista enemmän esillä. Allan Pihl kertoo haastattelussa muun muassa Saksan keisarikunnan postikorteista ja niiden painotekniikan hienouksista sekä kokoelman tekemiseen kuluvasta ajasta.
    Seija-Riitta Laakso kirjoittaa postikorttiluokan näyttelysäännöistä. Olennaisinta on postikortin kuvapuoli, eikä esimerkiksi sillä ole väliä, onko kulkeneen kortin postitaksa oikein. Taustapuolen leimoista ja muista yksityiskohdista on hyötyä muun muassa valmistuksen ajoittamisessa. Selkeästi etenevä tarina on postikorttikokoelmassa tärkeä niin kuin muissakin kilpailuluokissa.
    Joulukortti vuodelta 1917 lehden kannessa on Allan Pihlin kokoelmasta. #59

18.12.2022
Suomen Joutsenella kotimaan postitaksat

Martti Vihanto

Suomen Joutsen teki merivoimien koululaivana ollessaan kahdeksan valtameripurjehdusta vuosina 1931–39. Pisin matka kesti yhdeksän kuukautta ja kulki Kap Hornin ympäri. Matkojen reitit ovat esimerkiksi Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain perinneyhdistyksen sivuilla.
    Laivalla oli käytössä lähtevää postia varten postileima. Sitä on kahta tyyppiä siten, että ykköstä käytettiin ensimmäisellä matkalla ja kakkosta muilla matkoilla. Ykkösessä ei ole päivämäärää. Fenno-Scandiassa 1/1960 on siitä kuva sekä maininta, että leimasta ei ole kirjoitettu varhemmin.



Suomen Joutsenen postileimojen väri on violetti. Kuvat ovat Bo Söderholmin kirjoituksesta Abophilissa 4/1997.

    Miehistö saattoi lähettää postia tavanomaiseen tapaan satamissa reitin varrelta. Vaihtoehtona oli käyttää Suomen postimerkkejä ja lähettää posti laivalta, mahdollisesti kirjelaatikkoon laittamalla. Janne Sahlstein kertoo postin käsittelystä Filatelistissa 10/2002.
    UPUn maailmanpostisopimuksen mukaan sotalaivoilta oli mahdollista lähettää postia kotimaahan kyseisen maan postitaksojen mukaan. Esimerkiksi kirjeen taksa Suomen Joutsenen matkojen aikaan oli 2 markkaa. Lähetykset sinetöitiin postisäkkeihin, vietiin maihin ja lähtivät Helsinkiin, jossa säkit avattiin ja posti jaettiin edelleen perille.



Postikortti perustuu maalaukseen, jonka taidemaalari Adolf Bock teki Suomen Joutsenesta vuonna 1932. Sen on painattanut Kuvataide (nro 66/4). Lähettäjä on päivännyt kortin 12.7.1944 ja lähettänyt viestipataljoona 11:stä kenttäpostissa Hämeenlinnaan. Seppo Louhivuoren kokoelmasta.

    Olen löytänyt eri lähteistä kuvan 25 postilähetyksestä, jotka on leimattu Suomen Joutsenen leimalla. Kaikki on osoitettu Suomeen, ja kahta lukuun ottamatta kaikissa on oikea taksa.
26.12.1932 (2. matka), toisen painoluokan kirjattu kirje 6 mk (Kerppola s. 41), ks. Filatelisti 4/2013 liiton jäsensivuilla
25.1.1935 (4. matka), postikortti 1,25 mk (Sahlstein s. 53)
23.12.1935 (5. matka), postikortti 1,25 mk (Collan), ks. malli1930-blogi
28.12.1935 (5. matka), postikortti 1,25 mk (Ala-Honkola), ks. Käyttösarjan malli 30 postihistoriallinen kokoelma liiton jäsensivuilla
18.3.1939 (8. matka), toisen painoluokan painotuote 1 mk (Evinsalo s. 23, Tapani Somersalon kokoelma), ks. Suomen Postimerkkilehti 4/2015
    Omassa kokoelmassani on kaksi lähetystä, jotka ovat molemmat ylifrankeerattuja:
24.3.1932 (tuloleima, 1. matka), kirje 2,50 mk
10.4.1933 (2. matka), kirje 2,50 mk



Suomen Joutsenen toiselta valtameripurjehdukselta lähetetty kirje. Postimaksuksi olisi riittänyt kotimaan taksan mukainen 2 markkaa. Takana on Helsingin tuloleima 22.4.1933. Kirjoittajan kokoelmasta.

    Seija-Riitta Laakson kirjoituksessa Filatelistissa 2/1996 on viisi lähetystä. Hänen arvionsa mukaan lähetyksiä on säilynyt kaikkiaan ehkä muutamia satoja. Kurressa 3/1975 on kuva kymmenestä kirjeestä ja kortista, jotka on lähettänyt sama henkilö.
    Lars Trygg mainitsee Suomen Postimerkkilehdessä 1/1996, että hän on nähnyt kirjattuja kirjeitä vain muutamia, ja kaikki on suljettu laivan omalla lakkasinetillä. Laivalla ei ilmeisesti ollut kirjauslipukkeita.
    Suomen Joutsenen leimojen sijoittaminen postileimaluokitukseen on jonkun verran hankalaa. Tyyppi I on enemmänkin sotilasyksikköleima kuin postimerkkien mitätöintiin tarkoitettu postileima. Tyyppi 2 on siltaleima, jota esimerkiksi Eero J. Helkiö ei mainitse siltaleimakirjassaan.
    Leimoja ei ole myöskään Tuomas Piirosen erikoisleimakirjassa. Johan Snellman luetteloi ne laivapostitoimistoleimoiksi. Erik Johanson ja Ari Muhonen lukevat bibliografiassaan Suomen Joutsenen postin sotaharjoituspostiin yhtenä kenttäpostin osana.
    Suomen Joutsen kävi seitsemännellä valtameripurjehduksellaan Tristan da Cunhalla Etelä-Atlantilla helmikuussa 1938. Kirjoitan sieltä lähetetystä postista Abophilissa tämän vuoden lokakuussa. #60

Lähteet:
    Harri Ala-Honkola: Käyttösarjan malli 1930 postihistoriallinen kokoelma (liiton jäsensivuilla).
    Mikael Collan: Kiireinen syyskausi. malli1930-blogi 5.11.2022.
    Seppo Evinsalo: Postia mereltä. Suomen Postimerkkilehti 4/2015.
    Erik Johanson ja Ari Muhonen: Suomen Postimerkkilehti. Kirjoituksia postihistoriasta 1975–2005. Suomen Filatelistiseura 2006.
    Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, osa 4. Filatelisti 4/2013 (liiton jäsensivuilla).
    KK 13/1932. Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirje kirjepostista ”Suomen Joutseneen” ja takaisin sieltä.
    Seija-Riitta Laakso: Suomen Joutsenen postilähetykset. Filatelisti 2/1996.
    Laivaleimaharvinaisuus. Fenno-Scandia 1/1960.
    Tuomas Piironen: Lallin mukana Suomen Joutsenella. Kurre 3/1975.
    Janne Sahlstein: Suomen Joutsenen lähetysten käsittely. Filatelisti 10/2002.
    Johan Snellman: Finnish Maritime Mail. A Catalogue of Postmarks and Ships. Rauma 2004.
    Bo Söderholm: Suomen Joutsenen postileimat. Abophil 4/1997.
    Lars Trygg: Suomen Joutsen. Suomen Postimerkkilehti 1/1996.
    V. V. Vihanto: Suomen meriposti, osa IV. Abophil 4/1964.
    V. V. Vihanto: Suomen meriposti ja siinä käytetyt mitätöinnit. Turku 1968 (154 s., julkaisematon käsikirjoitus, myös saksaksi).
    V. V. Vihanto: Suomen merialueen laivapostia sekä laivapostia osoittavat merkinnät postilähetyksillä, osa II. Suomen Postimerkkilehti 3/1982.

14.12.2022
Melkein samanlaiset: joulupukit ilmassa, osa 2

Seppo Louhivuori

Nyt sattui löytymään kaksi melkein identtistä joulukorttia. Molemmat on piirtänyt tunnettu kuvittaja Seppo Polameri.



    Vasemmanpuoleinen kortti on vuonna 1983 Sveitsissä Unicefille painettu ”Santa in the Balloon” -taittokortti, jossa hyvän joulun toivotus on seitsemällä eri kielellä. Oikealla olevan kortin on painanut KK-Offset vuonna 1976 ja sillä on kulkenut iloisen joulun tervehdys Turussa Kreetankadulla naapuritalon asukkaille.
    Kovin ovat kortit samanlaisia ja näyttävät melkein kopioilta. Tarkkaan katsoessa huomaa useitakin eroja. Montako sinä löydät?
    Taas ollaan muutama päivä lähempänä joulua. Korteista päätellen joulupukki taitaa tulla tänä jouluna kuumailmapallolla. #61

5.12.2022

Suomen Postimerkkilehden uusimman numeron 6/2022 postihistoriapalstalla pohditaan lentopostin keräämisen muotoja. Näyttelykokoelmassa ovat vaihtoehtoina lentoposti- ja postihistorialuokka, joissa on osittain erilaiset säännöt. Vapaamuotoisessa keräilyssä sääntöjä ei ole, ja vain taivas on rajana niin kuin palstalla todetaan.
    Kotimaan lentopostissa ongelmana on lähdekirjallisuuden puute. Vaikeuksina mainitaan myös sen selvittäminen, onko lähetys kulkenut lentäen oikeasti eikä esimerkiksi junalla, ja onko kyseessä tarvelähetys eikä tekele. Lentolisämaksujen lähteitä ovat Esa Mattilan Suomen postimaksuja 1881–1985 vuodelta 1985 sekä Suomen postitaksat vuodelta 2016.
    Kuvan lentopostikohde on lehden huutokaupasta. #62

5.12.2022

Kolmiosainen elokuvasarja Taru sormusten herrasta perustuu kirjoihin, jotka englantilainen J. R. R. Tolkien julkaisi 1950-luvulla. Elokuvat ovat saaneet yhteensä 17 Oscar-palkintoa, ja kolmannella osalla Kuninkaan paluu on IMDb:n suosituimpien elokuvien listalla sijaluku seitsemän.
    Uuden-Seelannin posti NZ Post julkaisi 7.9. postimerkkisarjan sen johdosta, että trilogian toisen osan Kaksi tornia julkaisemisesta tulee 20 vuotta. Elokuvat kuvattiin kokonaan Uudessa-Seelannissa. #63

30.11.2022, lisäys 1.12.

30.11.2022

27.11.2022
Melkein samanlaiset: joulupukit ilmassa

Seppo Louhivuori

Nykyään joulupukki ja tontut taitavat käyttää drooneja etsiessään kilttejä lapsia. Ennen oli ennen ja edistyksellinen laite silloin oli hiljaa liikkuva kuumailmapallo ja kaukoputki. Kattojen yllä oli helppo tarkkailla kodin tapahtumia.

   

    Vasemmanpuoleinen joulukortti on lähetetty Nurmeksesta 22.11.1945 Vampulaan. Kustantaja on UK, Tampere ja sarjanumero on 96/10. Oikeanpuoleisen osoitteena on Tähtelä, ja se on leimattu Nivalassa 23.12.1935. Kortin sarjanumero on 82/10.
    Kortteja ei ole signeerattu, mutta korttien tekijä voisi ehkä olla sama taiteilija? Keräilemisiin joulua odotellessa. #66.

23.11.2022

Postimerkin Päivää vietetään Suomessa totuttuun tapaan ystävänpäiväviikolla helmikuussa. Suomen Filatelistiliitto painattaa siihen jäsenyhdistyksille kuvapostikortin ilmaiseksi.
    Alempana on liiton painattama vuoden 2016 Postimerkin Päivän kortti, jonka kuvan on ottanut Seppo Louhivuori. Luettelo postikorteista Turun Postimerkkikerhon tapahtumissa on kotisivuilla, ks. täältä. #67

21.11.2022

20.11.2022

20.11.2022

16.11.2022

Jukka Sarkki kirjoittaa Keräilyuutisten uusimmassa numerossa 4/2022 lennätinmerkeistä. Ensimmäiset ovat 1850-luvulta, ja kaikkiaan merkkejä on ilmestynyt vähintään 60 maassa. Sekä valtiollisia että yksityisiä tunnetaan. Muun muassa Sudanissa on ollut käytössä kaksiosaisia lennätinmerkkejä, joista toisen puolen on saanut sähkösanoman lähettäjä, ja toinen puoli on jäänyt lennätintoimistoon.
    Lennätinmerkit ovat sikäli lähellä filateliaa, että lennätinmaksuja on joissakin tapauksissa peritty postimerkkeinä. Posti ja lennätin liittyvät myös sillä tavoin toisiinsa, että esimerkiksi Suomessa ne ovat kuuluneet samaan valtiolliseen laitokseen.
    Kirjoituksessa käsitellään myös puhelinmerkkejä, joista kuvassa on belgialainen vuodelta 1891. #71

10.11.2022

Helsingin ja Lahden jouluerikoisleimat ovat käytössä 1.–16.12. Leiman saa lähetykselle jättämällä sen erikoisleimalaatikkoon. Tarkemmat tiedot ovat Postin sivuilla. #72

8.11.2022

Itävallan posti julkaisi 21.10. postimerkin, joka on valmistettu kierrätetyistä postivirkailijoiden paidoista. Hoito-ohjemerkintöjen mukaan se ei kestä vesipesua, silittämistä eikä valkaisua. #73

4.11.2022
Kutsu kerhon vaalikokoukseen 21.11.

4.11.2022

Joulupukin Pääpostista Napapiiriltä lähetetään vuosittain lähes kaksi miljoonaa kirjettä eri puolille maailmaa. Kirjeen voi tilata Postin verkkokaupasta. Napapiirin erikoisleimaa on saatavilla vain Napapiiriltä. #75

31.10.2022

30.10.2022
Tristan da Cunha valtameren keskellä

Martti Vihanto

Ranskalainen sukeltaja ja merentutkija Jacques Cousteau tunnetaan muun muassa dokumenttisarjastaan Meren salaisuudet, jota on esitetty Suomenkin televisiossa. Tristan da Cunha julkaisi 3.10. hänen muistokseen nelimerkkisen postimerkkisarjan.
    Tristan da Cunha on syrjäinen saariryhmä ja Britannian merentakainen alue Etelä-Atlantilla. Samannimisellä pääsaarella asuu vajaat 300 asukasta. Lähimmälle mantereelle, Afrikkaan on matkaa suunnilleen 2500 kilometriä, mihin vuorolaivalta kuluu yleensä kuusi päivää. Lentokenttää ei ole. Kuvia Tristanilta on The New York Times -lehden sivuilla.



Tristan da Cunhan postimerkillä lokakuulta on Jacques Cousteau ja tutkimusaluksensa Calypso. Merentutkija on kuvattuna aiemmin muun muassa Ranskan ja Romanian postimerkillä. Kuva on postitoimiston sivuilta.

    Tristan da Cunhan ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1952 ja ovat Saint Helenan merkkien lisäpainamia. Merkkejä on julkaistu kaikkiaan noin 1400 ja ne on luetteloitu esimerkiksi Colnect-sivustolla. Lunastusmerkkejä on kymmenkunta. Michel-luettelossa Tristan on eteläisen Afrikan niteessä.
    Tätä ennen oli jo vuonna 1946 suunniteltu omien postimerkkien julkaisemista. Yhtä arvoa painettiin yksityisluontoisesti, ja sitä lienee muutamilla postilähetyksillä. Tristan da Cunhan postimerkeillä punainen pingviiniaiheinen paikallismerkki on kuvattu ensimmäisen kerran vuonna 1979. Tiedot perustuvat kirjoitukseen www.stampboards.com-sivustolla.
    Tietoa Tristan da Cunhan postimerkeistä on myös sen postitoimiston sivuilla. Työntekijöitä on kahdeksan. Uutuusmerkkien myynti ulkomaille on varmaankin tärkeä tulonlähde.
    Tristan da Cunhan väestö jouduttiin evakuoimaan vuonna 1961 tulivuorenpurkauksen vuoksi. Tätä ennen huhtikuussa oli ehditty julkaista sarja Elisabet-aiheisia käyttöpostimerkkejä.
    Philatelia Fennica 3/1962 kertoo, että postimerkkien kysyntä on luonnonmullistuksen jälkeen kasvanut, ja hinnat ovat ruvenneet nousemaan. Samalla arvuutellaan jääkö ilmiö pysyväiseksi.
    Numeron 5/1962 mukaan postimestari oli ottanut evakuoinnin yhteydessä mukaansa postimerkkivaraston ja leimasimet. Hän joutui kuitenkin heittämään kaikki mereen saatuaan toimenpiteelle lennätintietä määräyksen.
    Myös Suomen Postimerkkilehti 1/1962 kommentoi tapahtumia. Uusia postimerkkejä ei lehden mukaan enää ilmesty, ja postimerkkialbumien sivuilla Tristan da Cunhan tarina on loppunut. Viimeinen merkkisarja oli poistettu myynnistä edellisen vuoden lokakuussa, ja taru on lopussa.
    Asiat etenivät kuitenkin toisin kuin Britannian viranomaiset ja monet muutkin olivat ajatelleet. Asukkaat halusivat palata takaisin kotisaarelleen, ja uusi postimerkkisarja ilmestyi huhtikuussa vuonna 1963.



Prinssi Philip teki vierailun Tristan da Cunhalle vuonna 1957 paluumatkalla Melbournen olympiakisoista. Philipin 70-vuotisjuhlapostimerkki vuodelta 1991 on kirjoittajan kokoelmasta.

    Koululaiva Suomen Joutsen kävi Tristanilla helmikuussa 1938 seitsemännellä valtameripurjehduksellaan. Laivalla mukana olleet neljä merikadettia kertovat käynnistä Visa Auvisen kirjassa Suomen Joutsen, onnekas satavuotias (TS-Yhtymä 2003).
    Laiva jäi ankkuriin muutaman mailin päähän pääsaaren rannasta, ja sieltä tuli heitä tervehtimään viisi venekuntaa. Yksi niiden miehistä osoittautui norjalaiseksi, jonka äiti oli suomalainen. Kadetit kertovat edelleen, että saarelle poikkeaa englantilainen sotalaiva ainakin kerran vuodessa ja tuo samalla postia.
    Philatelia Fennican numeroissa 7/1956 ja 4/1988 kerrotaan kahdesta kirjeestä, jotka laivalla palvelleet luutnantit lähettivät vaimolleen. Toinen lähettäjistä, Erkki Ainamo kirjoittaa, että kansainvälisen sopimuksen mukaan kirjeitä sai lähettää maksutta. Tiedon hän sai Tristan da Cunhan ainoalta virkamieheltä, joka oli englantilainen sotilaspappi sekä samalla opettaja ja tuomari.
    Molemmat kirjeet menivät kuitenkin lunastukseen, ja niillä on mallin 1930 merkkejä 7 markan verran. Missähän ja minkä maan taksojen mukaan tämä on mahdettu laskea? Lars Wikberg mainitsee Philatelia Fennican numerossa 6/1988 postikortin ja Raimo Väisänen numerossa 7/1988 kirjeen, jotka ovat tulleet perille Suomeen ilman lunastusta.
    Suomen Joutsen on nykyään museolaivana Aurajoessa ja kuuluu Forum Marinumin kokoelmiin. Abophilissa 17.8. kerrotaan merikeskuksen julkaisemasta laiva-aiheisesta omakuvamerkkisarjasta ja sen uusimmasta arvosta, joka esittää Suomen Joutsenta. #77

25.10.2022

Aihefilatelistin uusimmassa numerossa 3/2022 on aihefilateelisia, runsaasti kuvitettuja kirjoituksia muun muassa 150 vuotta täyttävästä Kansallisteatterista, kuningatar Elisabet II:n valtakaudesta, laskuvarjohyppäämisestä ja Kuplavolkkarista.
    Kuvassa Ulla Kemppilän kirjoituksesta on maksimikortti, jolla on Elisabetin muotokuva ja Pohjois-Irlannin aluepostimerkki vuodelta 1974. #78

21.10.2022

Postimuseo on alkanut julkaista filateelisen kokoelmansa yksittäisiä kohteita netissä. Toistaiseksi nähtävillä on Suomen vanhempaa päätä. Kuvassa Finna-verkkopalvelusta on vuoden 1866 isohampaisten 8 pennin 10-ryhmä, joka on leimattu Turussa 8.6.1875. Kuvaa on pienennetty. Asiasta kirjoittaa Suomen Postimerkkilehdessä 5/2022 tutkija Sanna Oikarinen Postimuseosta.
    Kerhon kotisivujen blogissa 4.5.2020 kerrotaan Postimuseon erikoiskokoelmista ja Abophilissa 25.4.2022 niiden julkaisemisesta netissä. #79

20.10.2022

Vesa Hirsmäki antaa Suomen Postimerkkilehden uusimmassa numerossa 5/2022 päivitettyjä neuvoja tarrapostimerkkien irrottamiseen. Kirjoituksessa on myös testituloksia eri tarramerkkien irrottamisen onnistumisesta eri menetelmillä.
    Hirsmäki piti kerhossa toissa vuonna aiheesta esitelmän, josta kerrotaan kerhon kotisivujen blogissa. Kuva on Suomen Postimerkkilehdestä 2/2017. #80

18.10.2022

Norjan postitorvimalli on pitkäaikaisin, edelleen ilmestyvä postimerkkisarja maailmassa. Ensimmäiset arvot ovat vuodelta 1872 ja viimeisin on tarramerkki tämän vuoden kesäkuulta. Muun muassa valuutta, kirjaintyyppi ja painomenetelmä ovat vuosien kuluessa muuttuneet, mutta yleisilme on pysynyt koko ajan samana.
    Norjan posti Posten Norge julkaisi 150-vuotisjuhlapienoisarkin 1.10. nimellisarvoltaan 19 kruunua eli noin 1,80 euroa. Pienoisarkissa on postitorvimallin piirtäjä Wilhelm von Hanno. #81

12.10.2022

12.10.2022

Posti julkaisee ensi vuoden alkupuoliskolla 24 erilaista postimerkkiä kahdessa erässä 18.1. ja 9.5. Näitä ovat muun muassa eläinaiheiset ystävänpäivämerkit, Arabian 150-vuotisjuhlamerkit, Europa-merkki sekä suomalaisia kansallismaisemia esittävät merkit.
    Europa-merkkien yhteisenä aiheena on ensi vuonna Luxemburgin postin ehdotus uudeksi rauhansymboliksi. #83

10.10.2022

Posti ilmoittaa, että se lopettaa Plus-merkkipalvelun 1.4. alkaen. Merkkejä voi käyttää tämän jälkeen tavallisten postimerkkien tavoin vuoden 2024 loppuun saakka. Plus-merkistä on kirjoitus kerhon kotisivujen blogissa vuoden 2019 maaliskuussa. #84

10.10.2022

Eurooppalaisten postioperaattoreiden järjestö PostEurop on valinnut vuoden kauneimman Europa-merkin vuodesta 2002 lähtien. Tänä vuonna Europa-merkkien yhteisenä teemana olivat tarut ja myytit. Voittaja on POST Luxembourg Melusina-hahmoa esittävällä postimerkillä. Suomen Posti ja sen Kuutar-aiheinen merkki tulivat kilpailussa toiseksi.
    Luettelo Europa-merkeistä on europa-stamps.blogspot- sivustolla. #85

8.10.2022

Suomen Filatelistiliitto on ryhtynyt julkaisemaan Merkittäviä suomalaisten kokoelmia -kirjasarjaa. Ensimmäinen on seitsemän kehyksen kokoelma Joulumerkit – Tuberkuloosia vastaan Suomessa 1908–1955, jonka on laatinut Eero Ravi. Tiedot muun muassa kerhojen yhteistilauksista ovat liiton sivuilla. #86

6.10.2022
By air to the United Kingdom -lentopostileima vain Helsingissä ja Turussa

Jaakko Pietilä

Ulkomaan postin lentopostileima By air to the United Kingdom oli käytössä vuosina 1945–48 Helsingissä ja Turussa. Leimasta on kaksi versiota. Helsingin versiossa sanat United ja Kingdom alkavat isoilla ja Turun versiossa pienillä kirjaimilla. Leimasinvärejä on ainakin Turun versiossa sininen eri vivahteilla ja harvinaisena musta.
    Alempana on kuvia molemmista leimatyypeistä. Kirjeiden takana ei ole leimoja.
    Mikäli postilähetyksellä on jompikumpi versio leimasta, kiertokirjeistä voi tehdä päätelmiä kuljetustavasta. Tällöin lähetyksestä on maksettu lentolisä vain Isoon-Britanniaan asti, ja loppumatka on ollut pintapostia. Leimaa ei tullut käyttää, jos lentolisä oli maksettu perille asti.
    Painomerkintä tuli merkitä selvästi lähetyksille. Lähettäjän antamia ohjeita kulkutien suhteen tuli ehdottomasti noudattaa.



    Yllä oleva lentokirje Tel Aviviin Palestiinaan on Pyhäjärven Pussitehdas Oy:n (Tampere) kirjeenvaihtoa. Se on leimattu Tampereella 5.3.1947, ja sillä on Turun By air to the united kingdom -lentopostileima.
    Postitaksa ulkomaan kirjeeltä oli 12 mk ja lentolisä 13 mk jokaiselta alkavalta 5 grammalta. Kirjeellä Tampereen leiman vieressä on sääntöjen mukainen painomerkintä, jota on lähes mahdotonta lukea. Se on ehkä ensin ollut 12 grammaa, mikä on sitten muutettu 7 grammaksi.
    Kummassakaan tapauksessa lentolisämaksu ei ole riittänyt lentoteitse koko matkalle Palestiinaan. Kuorelle on lyöty sääntöjen mukaisesti Turun lentopostileima. Se on näin ollen kulkenut lentäen vain Isoon-Britanniaan ja sieltä pintapostissa perille asti.



    Tämä lentokirje on samalta vuodelta ja samasta kirjeenvaihdosta. Painomerkintä on 12 grammaa. Kirjemaksu oli siis 12 mk ja lentolisä 13 mk jokaiselta alkavalta 5 grammalta, eli tässä tapauksessa yhteensä 51 mk perille asti. Tämä on ollut 11 mk liian vähän. Koska kirjeellä ei ole By air to the united kingdom -reittimerkintää, voisi olettaa, että se kulki tästä huolimatta koko matkan lentäen.
    Tällaiset Aasiaan lähetetyt lentokohteet ovat perin harvinaisia ja pieniä aarteita lentopostikeräilijöille. Pohjois-Amerikkaan kulkeneita lentolähetyksiä on sitä vastoin olemassa todella paljon, ja niitä on ollut jatkuvasti tarjolla.



    Tällä lentokirjeellä on Helsingin lentopostileima. Se on osoitettu Sveitsiin, leimattu Helsingissä 3.5.1945 ja sensuroitu. Postitaksa on 4,50 mk ja lentolisä 2,50 mk.
    Helsingissä ja Turussa oli By air to the United Kingdom -leiman käyttöaikana vaihtopostikonttori. Ulkomaan lentoposti tuli aina toimittaa joko Helsinkiin tai Turkuun.
    Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirjeessä 13/15.1.1947 kerrotaan, että myös Maarianhaminassa on vaihtopostikonttori. Tämä merkitsi ehkä sitä, että ulkomaille lähtevä lentoposti Maarianhaminasta Tukholmaan ei enää kulkenut Turun kautta, vaan lähti suoraan Maarianhaminasta.



    Maarianhaminassa käytettynä By air to the United Kingdom -leimaa ei tunneta. Käyttöaika olisi joka tapauksessa jäänyt lyhyeksi. Yllä kuvattu lentokirje on osoitettu Yhdysvaltoihin ja leimattu Maarianhaminassa 3.6.1947. Teksti on kirjoitettu käsin, mikä sekin todistaa, että leima ei ollut siellä koskaan käytössä. Postitaksa on 12 mk ja lentolisä Isoon-Britanniaan 3 mk.
    Lopuksi voidaan todeta, että lentopostilähetykset Ahvenanmaalta ovat ylipäätänsä aika harvinaisia ja varsinkin, jos jättää pois keräilijöiden aikaansaamat ns. tekeleet. Minusta jokaisen on itse myös päätettävä, hyväksyykö tällaiset kohteet kokoelmaansa vai onko mieluummin kokonaan ilman. Muuta vaihtoehtoa ei juurikaan ole edes olemassa.
    Turun Poste Aérienne -leima vuodelta 1926 on tästä hyvä esimerkki. Leima oli käytössä maaliskuun 2.–23. päivien välisenä aikana, jolloin tehtiin vain yhdeksän lentoa Turun ja Tukholman välillä. Melkein kaikki ovat keräilijöiden aikaansaamia kohteita, ja näitäkin on perin harvoin tarjolla.
    Olisin iloinen palautteesta ja lentopostikohteiden kuvista. #87

Yhteystiedot: jaakko.pietilae [at] t-online.de

5.10.2022, korjattu 12.11.2025
Jälkitaksoituksen maksoi posti

Martti Vihanto

Postilähetyksen postimaksu voi jäädä eri syistä vajaaksi tai kokonaan maksamatta. Postilla on erilaisia tapoja hoitaa asia. Yksinkertaisinta on antaa lähetyksen mennä läpi vastaanottajalle niine hyvineen. Muita tapoja ovat ainakin palautus lähettäjälle, lunastusmahdollisuuden tarjoaminen vastaanottajalle sekä jälkitaksoitus.
    Ostin Turun Postimerkkikerhon keräily- ja myyntitapahtumassa syyskuussa jälkitaksoituslomakkeen, jossa on kaksi mallin 1930 postimerkkiä mitätöitynä. Se on kokoelmassani ensimmäinen lajiaan. Tarina kohteen taustalla on seuraavanlainen, sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein.
    Joku on lähettänyt 3.10.1950 Tampereelta kirjatun kirjeen Laukaan kunnan keskuslautakunnalle. Jostain syystä postimaksu on jäänyt 40 markkaa vaillinaiseksi.
    Kirje on saapunut Laukaaseen seuraavana päivänä. Riittämätön postite on huomattu toimipaikassa, ja virkailija on täyttänyt jälkitaksoituslomakkeen n:o 81a kahtena kappaleena. Alla olevassa kuvassa näkyy lomakkeen yläreunan perforointi. Tarkoituksena on ollut saada maksajaksi vastaanottajan sijaan lähtötoimipaikka, joka on päästänyt kirjeen lähtemään. Taksoituksen määrä on ollut todellisen ja maksetun postimaksun erotus.



    Esa Mattila kirjoittaa Suomen Postimerkkilehdessä 3/1991, että jälkitaksoitus tuli käyttöön Suomessa 1.5.1896. Postihallituksen kiertokirjeen IX/2.4.1896 mukaan jälkitaksoituskortti (blanketti n:o 81) ”tulee koetteeksi käytäntöön pantavaksi” kaikissa postikonttoreissa sekä 1. ja 2. luokan postitoimituksissa ja postivaunussa Helsinki–Pietari N:o 1.
    Jälkitaksoitusta ei tehty kaikista postilähetyksistä. Mainitussa kiertokirjeessä luetellaan taksoitettavista lähetyksistä muun muassa sisään jätetty kirjattu lähetys, vakuutettu kirje tai paketti, postiosoitus sekä postiennakkolähetys. Tähän on tullut ajan mittaan muutoksia. Aluksi jälkitaksoituslomakkeet kartoitettiin ja merkittiin ylöskantopäiväkirjaan.
    Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirjeen 205/15.12.1949 mukaan päällimmäinen jälkitaksoituslomake piti jättää lomakevihon kantaan ja kalkeerikopio lähettää ilman päällystä kirjeen lähtötoimipaikkaan. Myös hiilikopioista puhuttiin tuohon aikaan ja vielä nykyäänkin siinä mielessä, että sähköpostin kopiokenttä on englannissa cc eli carbon copy.
    Kiertokirjeessä 89/8.12.1982 ohje on kääntynyt toisin päin. Sen mukaan alkuperäinen jälkitaksoituslomake piti lähettää kirjeen lähtötoimipaikkaan ja jäljennös jättää jälkitaksoitustoimipaikkaan.
    Ylempänä kuvattu jälkitaksoituslomakkeen jäljennös on siis lähetetty Laukaasta Tampereen toimipaikkaan. Jälkimmäinen on hyväksynyt taksoituksen, koska postimerkit on kiinnitetty lomakkeelle ja mitätöity. Lomake on sitten lähetetty takaisin Laukaaseen. Leima on 12.10. eli yhdeksän päivää siitä, kun kirje on alkujaan lähtenyt matkaan.
    Kiertokirjeessä 45/1.7.1981 todetaan, että jälkitaksoitettava lähetys annetaan vastaanottajalle lunastuksetta, eikä jälkitaksoitus saa viivyttää perille toimittamista. Tuohon aikaan lunastusmaksu olisi ollut puuttuva postimaksu 40 mk kaksinkertaisena.



    Onnenpotku sattuisi kohdalle, jos taksoitettu kirje löytyisi, ja sen voisi laittaa kokoelmansivulle jälkitaksoituslomakkeen viereen. Asiaa voi teoretisoida myös toisin päin. Jos postilähetyksestä pystyy jollakin tavalla merkinnöistä tai muuten päättelemään, että se on jälkitaksoitettu, vastaavan jälkitaksoituslomakkeen voisi yrittää löytää vielä jostain.
    Seuraavassa on joitakin alempana mainituissa lähteissä kuvattuja jälkitaksoituslomakkeita kotimaan postista. Näkyvissä ovat lähetyksen lähtö- ja tulopaikka sekä taksoitusmäärä.
    Kaikissa kohteissa on lomake n:o 81 lukuun ottamatta viimeistä, jossa se on 81a. Aiemmin mainitussa kiertokirjeessä 205/15.12.1949 lomakkeen numeroksi ilmoitetaan 81a ja toimipaikkoja kehotetaan käyttämään vanhanmalliset lomakkeet loppuun ennen uusien tilaamista.

Postiosoitus 1922: Jyväskylä – Toivakka, 40 p (Johanson). Lomakkeessa lukee jälkitaksoituskortti.
Painotuotteena lähetetty suljettu kirjattu kirje 1924: Härmä – Vaasa, 5,25 mk (Juvonen). Lomakkeessa lukee jälkitaksoituskortti sekä käsinkirjoitettuna ”Ristisiteet ovat jätettävät sisään avonaisena, että ne voidaan tarkastaa.”
Postiennakkopaketti 1929: Enontekiö – Muonio, 2 mk (Lindholm).
Postiosoitus 1944: Joutsa – Sysmä, 2,50 mk (Ala-Honkola).
Postiosoitus 1947: Alavus as. – Tammela, 5 mk (Kauppi s. 207).
Kirjattu asiakirjalähetys 1954: Kannusjärvi – Helsinki 25 Veikkaus, 50 mk (Kerppola). Lomakkeen numero ei käy ilmi.
Tavallisena lähetetty tilaa ottava paketti 1969: Koivuharju – Töysä, 1 mk (JS). Kuvattu kohde on sikäli erityislaatuinen, että Töysästä Koivuharjuun ja sieltä takaisin kulkeneen jälkitaksoituslomakkeen lisäksi on säilynyt Töysän toimipaikan alkuperäinen kappale.

    Ulkomaille osoitetun postin osalta jälkitaksoitus tapahtui toisella tavalla. Ulkomaan posti kulki vaihtopostitoimistojen kautta, ja jälkitaksoitus tehtiin niissä. Menettelyn yksityiskohtia en tiedä varmuudella, mutta erona kotimaan postiin oli ainakin se, että taksoitusta vastaava määrä postimerkkejä kiinnitettiin vaihtopostitoimistoissa suoraan lähetykselle.
    Löysin Hannu Kaupin kirjasta Yleismerkit 1930 kuvan kahdesta jälkitaksoitetusta, ulkomaille osoitetusta lentokirjeestä (s. 333 ja 343). Kummassakin niistä vaihtopostitoimisto on tulkinnut kirjeen painavammaksi kuin postiinjättötoimipaikka. Paino on ollut alun perinkin rajalla, sillä kirjeille on merkitty käsin 20 ja 10 grammaa.
    Mieleen nousee vielä muutamia kysymyksiä. Milloin jälkitaksoitus lopetettiin, vai käytetäänkö sitä jossain muodossa meillä vieläkin? Kuinka suuri osa jälkitaksoituksen piiriin kuuluneista vajaapostitteista tosiasiassa taksoitettiin? Miten pienistä rahasummista taksoitus tehtiin? Mitä kautta lomakkeet ovat kulkeutuneet keräilymarkkinoille? #88

LÄHTEITÄ
Harri Ala-Honkola: Käyttösarjan malli 30 postihistoriallinen kokoelma. Kokoelma Suomen Filatelistiliiton jäsensivuilla.
Mikael Collan: M30 20 mk sininen leijona. Malli1930.fi, 16.7.2014.
Erik Johanson: Jälkitaksoituskorteista. Suomen Postimerkkilehti 3/1987.
JS: Jälkitaksoitus. Suomen Postimerkkilehti 5/2017.
Tuomas Juvonen: Lunastuslähetykset. Esitelmä Tampereen Filatelistiseuran kokouksessa 24.2.2021.
Hannu Kauppi: Yleismerkit 1930. Suomen Filatelistiliitto 2012.
Juhani Kerppola: Malli 1930 lähetyksiä. Kokoelma Suomen Filatelistiliiton jäsensivuilla.
Tapio Lindholm: Jälkitaksoitus kotimaassa M17 merkkien aikana. Abophil 3/1996.
Esa Mattila: Vastaanottajan maksamista postimaksuista. Suomen Postimerkkilehti 7/1990.
Esa Mattila: Jälkitaksoitus. Suomen Postimerkkilehti 3/1991.
Mielenkiintoinen Malli 1930. Suomen Postimerkkilehti 1/1992.
Postihallituksen ja Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirjeet, ks. Postimuseo.

12.11.2025
Kirjoituksessa sanottiin aiemmin, että jälkitaksoituksen maksoi kirjeen lähettäjä. Maksaja oli postiinjättötoimipaikka, jos se hyväksyi jälkitaksoituksen. Abophilin toimitus kiittää lukijaa, joka auttoi ystävällisesti selventämään asian.

23.9.2022

Yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä Charles M. Schulz tunnetaan Tenavat-sarjakuvasta. Hänen syntymästään tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, ja Yhdysvaltain posti U.S. Postal Service julkaisee tämän johdosta 30.9. kymmenen postimerkin sarjan. Tenavat-aiheisia postimerkkejä on ilmestynyt aikaisemmin muun muassa Portugalissa, Japanissa ja Saksassa. #89

19.9.2022
AERO O/Y HELSINGFORS -lentopostileiman varhaisia käyttöjä

Jaakko Pietilä

Jorma Keturi ja Timo Pokela käsittelevät kirjassaan Lentopostia. Posti lentää ajan siivellä (Kustantaja Laaksonen 2016) Suomen lentopostitoiminnan alkuvaiheita ja kehitystä 1950-luvulle asti. Samalla kerrotaan lentopostista Suomen ja muun maailman välillä.
    Keturin ja Pokelan kirjan liitteissä on lista Suomeen liittyvistä lentopostileimoista ja lentopostierikoisleimoista vuosina 1918–52 (s. 226). AERO O/Y HELSINGFORS oli Helsingissä käytetty toimistoleima.
    AERO-leimalla varustetut lähetykset eivät ole kulkeneet yleisen postin mukana. Ne on jätetty henkilökohtaisesti Katajanokan vesilentosatamaan. Koneen kapteeni tai mekaanikko on toimittanut lähetykset sitten eteenpäin.
    Keturin ja Pokelan kirjan mukaan AERO-leiman käyttöaika oli 1925–28. Hallussani on kaksi lentopostilähetystä, jotka on leimattu jo vuonna 1924. Porvoossa 14.9. päivätty ja Saksaan osoitettu postikortti on leimattu 15.9. Alla kuvattu kirje on leimattu 26.8. Lentolisämaksu on siinä ollut 2 markkaa.



    Kirjeellä on myös Saksan kaksirivinen ja pyöreäkulmainen Mit Luftpost befördert. Königsberg (Pr.) 1. -laatikkoleima. Tämä niin sanottu lennonvahvistusleima (Luftpostbestätigungsstempel) kuuluu Saksan lentopostileimojen ryhmään F ja on Michel Zeppelin- und Flugpost-Spezial-Katalog -erikoisluettelossa (2002) numero F64-03. Värejä ovat punainen, violetti ja sininen. Leimaa tapaa harvoin kohteilla Suomesta, koska karttapäätös ohjasi lähetykset yleensä aina Berliiniin asti.
    AERO O/Y HELSINGFORS -leimakohteet ovat harvinaisia. Niitä ei juurikaan ole ollut tarjolla viime vuosien aikana huutokaupoissa. Otan mielelläni vastaan kommentteja ja kuvia lukijoiden kohteista. Terveisiä Saksanmaalta. #90

Yhteystiedot: jaakko.pietilae [at] t-online.de

Kirjoittajan Abophilissa vuosina 2017–20 julkaisemat kirjoitussarjat Suomen ja pohjoismaiden lentopostista ja Saksan lentopostista ovat luettavissa Abophilin arkistossa.

16.9.2022

Postihistoriallinen yhdistys on aloittanut julkaisusarjan, jossa pyritään tuomaan esiin uusia näkökulmia paikallishistorian ja paikallispostihistorian keräämiseen. Tavoitteena on saada uusia harrastajia innostumaan aiheesta.
    Julkaisusarjan ensimmäinen osa Esimerkki paikallishistoriallisen kokoelman rakentamisesta. Hämeenlinna on luettavissa yhdistyksen sivuilla. Mukana on ei-filateelista aineistoa ja postileimoista erityisesti uudempia, joista on vähän tutkimustietoa. Sarjan seuraavat kaksi osaa ovat tekeillä ja käsittelevät Riihimäkeä ja Hyvinkäätä sekä Joensuuta. #91

16.9.2022

15.9.2022

Mikael Collan kertoo malli1930.fi-blogissaan TAVASTEX-22-näyttelystä ja esillä olleesta lentopostikokoelmastaan. Kuvassa blogikirjoituksesta get together -tilaisuuden avaus. #93

14.9.2022

Kansallinen postimerkkinäyttely Stampex 2022 järjestetään 28.9.–1.10. Lontoossa. Mukana on ensimmäistä kertaa #xtremephilately-näyttely. Ideana ”äärifilateliassa” on valita ensin postimerkki, löytää siinä esiintyvä esine, maisema, henkilö tai muu oikeasti, valokuvata molemmat yhdessä, ja jakaa sitten sosiaalisessa mediassa. Kyse on tavallaan digiajan maksimifilateliasta.
    Alla oleva kuva on Stampex-näyttelyn sivuilta. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin virtuaalisesti. #95

13.9.2022

Hämeenlinnassa pidettyyn TAVASTEX-22-näyttelyyn osallistui useita kerhon jäseniä. Näyttelyn suuren palkinnon, TAVASTEX 2022 Grand Prix’n voitti Pekka Rannikko mestariluokan kokoelmallaan Finland, The Saarinen Definitive Issue 1917–1930. Siinä itsenäisen Suomen ensimmäinen käyttösarja esitetään perinteisen filatelian keinoin. Palkintoluettelo on näyttelyn sivuilla. Osa kokoelmista on katsottavissa Liiton sivuilla. #96

13.9.2022

8.9.2022

Tšekkiläinen Emil Zátopek on ainoa urheilija, joka on voittanut samoissa olympiakisoissa kultamitalin 5000 metrin ja 10000 metrin juoksussa sekä maratonissa. Tämä tapahtui Helsingin 1952 olympialaisissa. Samana päivänä 5000 metrin jälkeen hänen vaimonsa Dana voitti naisten keihäänheiton.
    Emil ja Dana Zátopek olivat syntyneet samana päivänä vuonna 1922. Tšekin posti julkaisi 7. syyskuuta 100-vuotispienoisarkin, jonka merkeistä toinen on kuvassa. Emil Zátopek on Tšekin tasavallan postimerkillä myös vuonna 2002. #98